Il y a toujours quelquechose á boire

Palaan kirjoittamaan blogiini taas tenttiahdistuksissa ja muissakin. Tää on kyllä hyvä apuväline, kun ei huvita tehdä jotain. No kai käyn katsomassa huomenna kysymykset kuitenkin. Sitten lähdenkin pois Helsingistä. Se on kesä nyt.

Lovely day again

Päivitystahtini alkaa olla aika hurja näiden kokeiden takia.

Oon mahdoton. Nukuin johkonkin yhteen taas unettomuuden takia, plus sen takia, että ikuiset rakennustyömaat aiheuttavat mölyä aamuisin! Sen takia nukuin kostoksi pidempään melussa.

Enivei, päivä on kulunut huoneessani epätoivoisesti kääntäen Kanada-materiaalia. Päivän paras käännöskukkanen: "Jokin virtaa syvissä vesissä ja turska?" Huoh... Syön sulanutta jädeä, koska pakastin ei toimi.

Ilonpilaaja-romanialainen tuli keittiössä ottamaan mun paistinpannulta käsin jauhelihaa kysymättä edes... kiitos. En voi sietää sitä tyyppiä. Tää tyyppi moitti mua, kun en ollut "muistanut" sen synttäreitä helmikuussa. Minähän sanoin, että tänään on minun synttärini!! En varmaan muistanut sen takia, koska en ollut ikinä kuullutkaan mistään synttäreistä. Sitten se moitti meitä, kun ostettiin Martinan kaa kummatkin omat viinipullot. Ei noin paljon saa juoda! Sitten se moitti mua, kun olin käynyt kampaajalla ja se maksoi 80 euroa. Miten voit käyttää rahaa noin paljon kampaajaan, eihän niin voi tehdä?! Tietääkseni jokainen saa tehdä omalla rahallaan aivan mitä tykkää. Tekis mieli heittää sen edessä mun rahat ikkunasta ulos ja nähdä sitten sen ilme. Ilonpilaaja siis kaikinpuolin.

Mukavempiin ihmisiin... Annoin Alinelle synttärilahjaksi Marimekon-kukkaron, koska mulla on niitä neljä täällä lahjoiksi ihmisille. Loput tulevat omistajat tiedänkin ja aion vielä toteuttaa lisäkepposen niiden sisälle. Aline on ihana ranskalainen tyttö, joka asuu melkein mua vastapäätä. Se oli täällä auttamassa mua ekoina päivinä ja antoi eksyneelle suomalaiselle lautasen, kulhon ja veitsen. Ja kutsui teelle. Jotenkin tuttavuus jäi kuitenkin siihen, että nähtiinkin vain käytävällä vaihtaen kuulumiset ja keittiössä löpisten joskus. Olisin halunnut tutustua paremmin, mutta jotenkin aika vain hurahti ohitse ja nyt sitä tajuaa, että kohta alkaakin viimeinen viikko. Tää on niitä lähtemisen huonoja puolia. Puhuttiin kuitenkin, että mentäisiin viimeinkin vielä jonnekin, sain kutsun synttäreillekin, mutta oon just siellä festareilla. Kiertelemään Nantesia ja ottamaan viimeiset valokuvat toivottavasti!

Päivän muita piristyksiä. Postissa kuusi Elovenan-pikapuuro pussia ja äidin itsekirjoittama kortti. Ehkä vähän omituista, mutta herkistävää oli myös kuva mun huoneesta ogelissa. Ilmeisesti se odottaa mua vielä, erityisen siistinä ... hmm.

Kanada, kerro mulle salaisuutesi.

Kokeisiinluvun välttely osa 3.

Nyt oon kyllä vähän jo lukenut. Yhdet muistiinpanot, Kanadan historiasta. Hohhoijaa... Taidan myöhemmin etsiä tiedon suomeksi internetistä, niin vaikea ymmärtää ranskaksi jotain. Käännän sanoja sanakirjalla, mutta tekstistä ei siltikään tule ymmärrettävää. Se on vähän hankalaa, kun jollekin sanalle on 10 eri vaihtoehtoa, joka tarkoittaa sitä, että mun pitäisi vaan yleisesti ottaen tajuta paremmin, mitä tekstissä haetaan takaa. Mahdotonta ymmärtää tarkoitusta kääntämällä tekstiä sana sanalta.

Olen kamalassa koti-ikävässä. Valvon kaikki yöt. Tänään on äitienpäivä ja kaipaan äitiä. Se on aina ollut vähän rasittava ihminen, mutta se on mun äiti ja paras äiti onkin. Mun elämäni ainoa äiti! Koti-ikävän piirteet ovat hieman erikoisia: kuuntelen Arttu Wiskaria (laulaen samalla mukana) ja luen tuhat vuotta vanhoja viestejä kännykästä. Puhun jatkuvasti kaikille suomalaisille Facebookissa ja mietin ensi kesää. En kyllä tajuu miten olisin jaksanut olla täällä koko lukuvuoden. Ehkä isommassa kaupungissa joo, mutta tää paikka alkaa olla jo aika nähty sanoisin. Mutta näin mä halusinkin. Koti-ikävä kuitenkin aina hellittää silloin, kun tapahtuu kaikkea kivaa. Perjantaina tapasin mukavia ranskalaisia kokeen jälkeen, aloin taas miettimään, että miks mun pitää just nyt lähteä täältä. Huvittavaa kuitenkin oli, että ne oli 92-syntyneitä, hah hah. Oon niin vanha.

Mä haluisin tehdä jotain luovaa. Kuulostaa hieman epämääräiseltä ja tyhmältä, mutta mä haluisin päästä kotiin klitsun-treeneihin ja toteuttamaan mun typeriä suunnitelmia. Aion kyllä täällä vielä tehdä tuollaista Ranska-leikekirjaa, kokeiden jälkeen!

Oh Canada! Tää ei oo ees tylsimmästä päästä lukemista, oon aikamoinen haka varmaan seuraavassa Pubivisassa kaikella tällä ihmeellisellä nippelitiedolla mitä ranskalaisissa yliopistoissa opetetaan.

Lopuksi kuvia Noirmoutierista, kenttätyökurssilta. Atlantinrannalta. Plus yks kuva Amsterdamista.

Toisen maailmansodan ajalta saksalainen Blockhaus.

Pierre-Louis. Ranskalainen 19-vuotias apurini. Tai 20? Aiheutti minut myös kuseen väittämällä, että meidän yks yhteinen työ oli fine, mutta ei se sit ollutkaan. Kiitos avustasi.

Tykkään kovasti dyyneistä.

Lopuksi aivan asiaankuulumaton kuva Amsterdamista. Musta tää on ihan hauska.

Ja vielä jotain aivan asiaankuulumatonta. Tykkään vaan tästä niin kovasti, videosta ja laulusta.

et puis je fume

Laiskuuden huipentuma: kääriydyn Ikea-peittoon, yritän peittää ovisilmän ettei kukaan tulisi etsimään minua, vedän kiposta jätskiä ja katson huonon leffan jonka olin jo nähnyt (Bridget Jones 2). Samalla ajatellen, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, kuten valmistautua tenttiin..

Ranskalaisia hulluuksia osa 500(?): Olin uimassa uimahallissa. Pukuhuoneissa ei saa olla alasti, sinun pitää vaihtaa vaatteet kopissa. Suihkussa ei myöskään saa olla alasti. Vaikka pukuhuoneet olivat jaettu naisille ja miehille. Pitkässä altaassa on pari erillistä "kaistaa" millä ihmiset ui, mutta sitten on myös yksi vähän isompi "kaista", jossa kaikki ihmiset ui sekaisin suuntaan ja toiseen ja saa kokoajan väistellä, koska joku on tulossa edestä tai takaa. Ei taas mitään järkeä missään... Muuten uiminen kyllä oli erittäin kivaa, sunnuntai-tyylillä bikineissä tietty.

Tää video kuvaa aika hyvin mun mielentilaa:

Il faut quoi

Aika erikoista, että eilen heräsin kello 9 pesemään pyykkiä, hoitamaan sähköposteja ja siivoamaan. Kävin myös lenkillä. Sama meno on jatkunut tänään. Heräsin kyllä klo 14, mutta menin postiin ja järjestelmällisesti hoidin eri asioita. Tähän löytyy vain yksi syy ja se ei ole reippaus. Perjantaina mulla on ensimmäinen koe ja yritän kaikin mahdollisin tavoin vältellä lukemista. Ens tiistaina ja keskiviikkona myös. Miks aina näin? En saa tehtyä mitään. Haluisin varmaan lopettaa opiskelun kokonaan, ärsyttää vaan. Kandin ajatteleminen kauhistuttaa.

Enää vajaa kolme viikkoa. Vau. En tajua. Mitä tapahtuu lauseelle "Il faut profiter"? Palaan makaamaan sohvalle, katsomaan telkkua ja vaeltamaan paikasta toiseen? Ei näin. Kun kotiintulo alkaa häämöttää, niin mulle alkaa muodostua koti-ikävä. Lähetin tänään ensimmäisen paketin Suomeen, en varmaan enempää lähetäkkään, vaatteeni ovat retkuja ja astiani halvinta Ikeasta. Yksi hienoimmista tunteista, mitä tiedän on kotiinpaluu pitkän ajan jälkeen. Muistan, kun palasimme vuoden jälkeen Australiasta Kantakyläntielle. Talo oli jotenkin tosi valkoinen ja hiljainen. Kaikki olivat hiljaa ja katselivat vanhoja paikkoja ja koskettelivat tuttuja esineitä. Pölykerros oli pieni, mutta äidin kahvipuu oli kuollut. Toisen tälläisen tunteen muistan, kun tulin interraililta kotiin 2007. En ollut käynyt suihkussa vähään aikaan ja tunsin itseni lähinnä ihmisen raadoksi. Kotona ei ollut ketään, koska kaikki olivat Jämsässä. Kaikessa hiljaisuudessa menin makaamaan sohvalle ja avasin digiboksin, siellä oli kolmen viikon Salatut elämät tallennettuina.

Erasmus-elämä on ollut erikoista. Jokaisen päivän arvo kasvaa huomattavasti, kun siirtyy elämään jotain hieman erilaisempaa elämää eri ympäristöön. Täytyy olla elossa, liikkeellä, nähdä ja kokea joka päivä. Miksi emme ajattele näin normaalissa ympäristössämme? Eräs ystäväni taas kuvaili Erasmus-elämää, ettei se ole oikein normaalia. Olemme kuin kaikki pienessä akvaariossa, jossa jokainen tyyppi on aivan pihalla ja kaikki törmäilevät toisiinsa. Truman-show? En usko kuitenkaan, että kukaan ihminen jaksaisi loputtomasti elää jokaista päiväänsä kuin viimeistään. Sitä ahmii uusia maisemia, ihmisiä ja kokemuksia jatkuvasti ja lopulta tajuaa, etteivät ne tunnu miltään ilman jotain normaalia ja arkipäiväistä. Ja omituisinta on se, että mietin, että olenko tehnyt tarpeeksi: tavannut tarpeeksi ihmisiä, käynyt tarpeeksi monissa tapahtumissa, tehnyt kaikkea mahdollista, elänyt ja kokenut. Sitä on tyytyväinen, jos tietää, ettei ole ainut ihminen, joka on jäänyt illaksi kotiin. Kai se on luonnollista, mutta myös aika erikoista, kun alkaa tarkastelemaan tätä toimintaa hieman objektiivisemmin. Mietin usein myös, että sitten, kun olen Helsingissä voin viimeinkin levätä, nukkua ja hengähtää. Nyt kun ajattelin, niin toikin on aika omituinen ajatus, enkö mä lepää täällä? Liiallinen kaiken uuden kokeminen hengästyttää? Tää tuntuu kuitenkin kokoajan lomalta kaikesta. Voisin jatkaa tämän aiheen pohtimista aika kauan, kunnes varmaan siirtyisin miettimään elämän tarkoitusta ihan yleisesti ottaen.

Yleisesti ottaen vielä. Kirjoitin anopillenni sähköpostin ja sanoin näin: "Hieman omituista ja haikeaa lähteä täältä, mutta olen myös tyytyväinen kun pääsen Suomeen. Eli ihan hyvä juttu, juuri näinhän sen varmaan pitäisikin olla!" Ennen tänne lähtöäni muistan yhden synkän ja pimeän (sekä saatanan kylmän) tammikuisen aamun Mikkolantien bussipysäkillä. Odotin jälleen bussia numero 72 ja mietin, miten siistiä, kun ei tarvi mennä kohta samoilla typerillä busseilla samoja reittejä. Ja se oli totta. Mutta nyt, kun mietin se ei edes tunnu niin pahalta nähdä samat paikat. Saa kyllä nähdä miten pian taas kyllästyn.


Liiallinen ajatteleminen loppuu nyt. Elo kuitenkin täällä vielä jatkuu ja odotan myös innolla pientä reissua kesäkuussa. Tänne on tulossa huiput loppuajat. Kokeiden loppumispäivänä pyjamabileet, sitten viikonloppuna festivaalit merenrannalla, vielä viikko lomaa rakkaassa Nantesissa ja sitten yöksi Pornicciin rannalle. En jaksa odottaa. Pakko kärsiä pari päivää, että voin nauttia näistä.

Näin olen taas käyttänyt yhden tunnin opiskelustani johonkin muuhun. Aplodit kiitos!

Ps. Onko mulla lukijoita? Jos on sanokaa hep tai jotain! Mua vaan kiinnostais tietää.

Katkon sun peukalon...

Premier de Mai

Hyvää vappua kaikille! Kateellisena olen katsellut kaikenlaisia Vappu-hehkutus postauksia ja uutisia Suomesta. Täällä ei sitä ollut, mikä oli vähän nuivaa. Eilen, vappu-aattona, suurin osa baareista oli kiinni, mitä hittoa... Tänään myös mahdollisimman moni paikka oli kiinni, huipennuksena se, että julkinen liikennekin oli pysäytetty koko päiväksi. Ranskalaiset eivät kyllä todellakaan tykkää työnteosta. Kävin kuitenkin istumassa Ilê de Versaillesissa, läheisellä joella oleva pieni saari, jossa on japanilainen puutarha. Söin siellä piknik-hengessä hedelmä-salaatin ja kylmiä nakkeja. Nakit olivat ällöjä ja lopulta joku koira tuli repimään sitä pakettia. Juteltiin aika paljon Martinan kanssa. Myöhemmin mentiin sitten Terezan ja Martinan kanssa kävellen keskustaan ostamaan jäätelöt, eli sekin perinne tuli täytettyä. Lisää tyttöjen juttuja.

Erasmuksen loppu alkaa häämöttää. Mun vika kuukausi starttas tänään. Täällä tuntuu, että elää elämäänsä kokoajan. Toivon, että pidän tämän asenteen myös Suomessa. Sielläkin oli paljon tekemistä, mutta pakollista tekemistä oli liikaa. Haalin aina liikaa kaikkea. Täällä on ollut aikaa ihmisille ja jopa urheilullekin. Ruuanlaitolle. Postikorttien seinäänliimaamiselle.

Aion varmaankin ostaa reilikortin, jolla palaan Suomeen. Mulla on aika epämääräisiä suunnitelmia tästä matkasta. Kaksi ekaa viikkoa Marketan kaa. Sitten ainakin tiedän, että tukikohtia löytyy Berliinistä, Lontoosta ja Prahasta. Myös varmaankin muista paikoista, mutta saa nähdä. Toivon kovasti etten joudu uusintakokeisiin, tai en kyllä varmaankaan aio tehdä niitä, jos sellaisia on. Aika kehnosti olen pärjännyt kouluhommien kanssa, parista työstä olen juuri ja juuri saanut 10. Eli pienimmän millä pääsee läpi. Samalla se on keskitaso, mikä on hieman erikoista (asteikko 0-20). Ranskalaista logiikkaa. Täällä kuitenkin nää tyypit saa koko lukukaudesta yhden arvosanan, johon lasketaan kaikkien töiden keskiarvo.

Tänään on omituinen päivä. Viime Vappu, joka oli erityisen kummallinen ja jälkensä jättävä, tulee väkisin mieleen. Aika paljon sitä voi muuttua vuodessa, mutta ei kuitenkaan yhtään.

Lopuksi pari tosi rumaa kuvaa musta. Ja pari muutakin tästä päivästä.

PUR PORC.

Hassu koira.

Kauniita kukkia ja tyttöjä! Kaunis Nantes!

Vessa mainospylväässä! En ollut nähnyt ennen.

Mun vappu-jäätelö!

Tuulee!

Miten voi olla näin laiska. Nukuin taas Kanadan ohi. Toisaalta, jos mietit, noustakko pehmoisesta ja lämpösestä sängystä klo 7 aamulla, kun ulkona sataa ja tuulee ja joutuisit kuuntelemaan kaksi tuntia ranskaa tajuamatta siitä kuin muutamia sanoja. Valitsin sängyn.

Nyt nautin tässä mun aamupalaa; activia naturel jugurtti, hapankorppu ja appelsiinimehua. Samalla hetkellä kuin kirjoitin niin kaadoin mehut housuilleni. Aika monella on täällä menossa jokin dieetti, monet niistä on aika huvittavia. Oma dieettini oli se, että kävelin aika reippaasti Nutellan ja suklaalevyjen ohi kaupassa. Kai täällä väkisin lihoaa.

Mulla taitaa alkaa täällä oikeastaan viimeinen kuukausi. Mun suunnitelmissa olis lähteä joskus toukokuun lopussa, ja toivoa syvästi etten joudu tekemään jotain koetta uudestaan. Lähetin juuri sähköpostin Erasmus-toimistolle Helsinkiin, että mitä tapahtuu, jos ei saakaan 20 op suoritettua, joudunko maksamaan 1200 euroa takaisin kaikissa tilanteissa? Ei hirveesti innosta, siinä vaiheessa olisi halvempaa lentää tänne Suomesta yhdeksi päiväksi tekemään koe. Enkä halua maksaa asunnostakaan kesäkuussa. Mut joo suunnitelmani olisi edelleen tehdä pientä reiliä lähdön jälkeen, ihan sen takia, että voin saapua Helsinkiin laivalla ja nähdä kotikaupungin.. no ei sentäs. On alkanut kertyä kavereitakin kivasti eri puolelle Eurooppaan, niin löytyis varmaan yösijojakin enemmän. Haluisin myös mukaan ihanan Marketan.

Nojoo, nyt taidan mennä asioimaan keskustassa ja sen jälkeen syön ja kirjoitan ranskan aineen. Kokeisiin on kaksi viikkoa! Mun on pakko tällä kertaa valmistautua hyvin. Eilen oli yksi koe, lähes mun tietämättä. Kaikki on aina niin paljon helpompaa näillä ranskalaisille. Kysymykseni oli turismi Ranskan eri alueilla. Kysymys oli aika helppo, jos olisin jotain lukenut. Mut voin vaan kuvitella miten helppo, jos olet itse ranskalainen... Sain myös tietää jotain arvosanoja: esitelmä 12,5/20 plaah!, mutta kartografian koe 14/20! Jee!

Bonne journée!

Pieni päivitys

Pääsiäinen oli ja meni. Jeesus ristiinnaulattiin, kuoli ja ylösnousi taivaisiin.

Mulla on taas joku tauti. Alkaa hieman kyrsiä, mutta oikeastaan olen enemmänkin huolestunut. Mua ei todellakaan kiinnosta mennä jollekin ranskalaiselle lääkärille, mutta kolmen "vatsataudin" jälkeen ei tiedä mitä ajattelisi. Ei nää edes ole ollut kunnon vatsatauteja, koska ne on kestänyt yleensä yhden illan ja tulleet tosi yllättäen. Kaikkiin tapauksiin liittyy se, että olen syönyt ravintolassa. Kaikissa tapauksissa oli mukana kermavaahtoa, viiniä, kreppejä, kananmunaa, vesijohtovettä ja kahvia. Tällä kertaa näytän myös kaikenlisäksi Henna Kalinaiselta, sillä huulet ovat turvonneet ja punaiset. Botoxia on vedetty.

Oksentelu ennen Ranskaa ei ollut mun suurinta ajanvietettäni, mutta näin nykyisin. Pääsiäinen oli loistava. Se tapahtui tsekkiläisittäin. Pitkäperjantai oli oma Via Crusikseni, sillä heräsin parin tunnin unien jälkeen humalassa kirjoittamaan lähdeluetteloa inuiitti-aineelleni. Lähdin hyvin rumana yliopistolle ja palautin aineen, ajoissa. Hävetti antaa se takaisin, koska se oli kamala. Lauantaina kävimme kääntymässä torilla ja antiikki-kirppiksellä. Upeaa tavaraa, mutta harmi kyllä en sitä voi hamstrata, kun joskus pitäis päästä tästä maasta sinne Pohjolaan. Illalla syötiin aivan liikaa nachoja ja mentiin karnevaaleihin. Ne oli vieläkin vauvojen karnevaalit. Yhtäkkiä tajusin kellon lähestyvän aamua ja että olimme tanssineet erään italialaisen asunnossa koko yön. En oikeastaan ollut edes mitenkään humalassa, mutta musiikki oli loistavaa ja tanssiminen oli hauskaa. Sunnuntaina heräsimme keräämään erinäköisiä lehtiä ja nokkosia joen varrelta. Sitten maalasimme hyvässä sunnuntai harmoniassa 102 munaa ja pojat punoivat vitsoja. Maanantai-aamuna kikatutti ja jännitti. Olimme oven takana ja pojat tulivat vitsojen kanssa piiskaamaan tyttöjä. Minutkin piiskattiin hyvin pienen pakoretken jälkeen, mutta se tarkoittaa kuulemma sitä, että pysyn terveenä ja kauniina. (Ei kyllä taida pitää paikkaansa tän päivän perusteella.) Tuli valitusta ihmisiltä, että meluamme. Ei haitannut yhtään. Iltapäivällä tivoliin ja menin vuoristorataan, jossa lähen mursin sormeni. Sitten meninkin asemalle vastaan Suvia ja Mikkoa. Ne oli täällä vain yhden yön, mutta tehtiin kyllä paljon ja oli tosi mukavaa. Nekin taisi tykkää Nantesista! Elefantti oli kyllä rikki, mutta kaatosateen jälkeen aurinko tuli esiin.

Kello on puol neljä yöllä ja mä oon kattonut Youtubesta salkkarit-pätkiä viimeset kolme tuntia. Ikävä salkkareita.

Kesäterveiset

Kesä on, mutta muiden mukaan se on vasta tulossa. Mulle tää on kyllä jo kesä, että aurinko paistaa, on noin 20 astetta ja voin olla rannalla bikineissä. Kesä tuo mukanaan monenlaisia iloja, jäätelöä, retkiä ja loputtomasti hienoja kesäsuunnitelmia. Suunnitelmia alkaa olla jo aika paljon ja loppujenlopuksi en toteuta varmaan mitään.

Kesä tuo myös mukanaan siitepölyn. Eilen heräsin toinen silmä punaisena, käsivarsia raapien ja muutenkin erittäin tukkoisena. Olisi tehnyt mieli nukkua satatuntia ja sen melkein teinkin. Makasin lähes koko päivän sängyssä. Tein kyllä pienen retken ruokakauppaan ja postiin, sekin tuntui aika ylivoimaiselta. Profiter les temps... suorastaan raivostuttavaa, kun ulkona on varmaan viikon kaunein ja kuumin päivä, eikä pysty mihinkään.

Viikonloppu oli hyvä. Se oli myös lähes alkoholiton mistä voi olla vain ylpeä, kun täällä on. Perjantaina tehtiin pieni ekskursio toiseen asuntolaan ja syötiin muiden ruuat. Lopulta aivan hiton vihainen nahkahansikkainen ovimies tuli häätää kaikki ulos. Kun olimme ulkona, niin asuntolan johtajatar/sihteeri/mikä lie tuli häätämään pois tontilta. Sellasta.

Lauantaina lähdimme aamulla Terezan autolla toisen kerran Porniciin, merenranta kylä tunnin päässä Nantesista! Nautimme koko päivän auringosta ja meri-ilmasta rannalla. Rohkeimmat (eli suurin osa) uskaltautui myös uimaan. Atlantin meriveden lämpötila ei omasta mielestäni ole ihanteellisin maaliskuussa, niin pysyttelin kuivana. Se on oikeasti siis ihan hirveän kylmää. Nautin bissen kalliilla terassilla katsoen Atlantin merta Amerikkaan asti. Illalla, kun palattiin Nantesiin niin täällä oli käynnissä kunnon sekasorto. Päivällä oli ollut mielenosoitus toista lentokenttää vastaan ja illalla se oli muuttunut joidenkin nuoriso-huligaanien väkivaltaiseksi yhteenotoksi poliisien kanssa. Ei enää oltu kauheasti lentokenttä-asialla. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja mielenilmauksia, jotain kamaa oli poltettu ja joka puolella oli poliiseja. Aika monet teistä oli suljettu ja oli melkein mahdoton päästä kotiin. Päivän mielenosoitus olisi ollut kiinnostava nähdä, koska kaupunki oli täynnä traktoreita ja heinää. Mutta illalla lähinnä pelotti, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Hiekkaa jokapaikassa, palanutta ihoa, eväitä ja kavereita. <3

Sunnuntai-aamuna lähdettiin sitten pyöräretkelle lähiseuduille. Aamulla lainasin pyörän yhdeltä tytöltä ja väkisin muutama muukin halusi tulla mukaan. Tietenkin siitä tulee aina ongelmia, mitä enemmän ihmisiä tulee mukaan. Ärsyttävää, kun ei anneta ikinä tehdä mitään itse. Nojoo, lopulta päästiin kuitenkin onnellisesti juna-asemalle pyörien kanssa. Päätettiin nimittäin ottaa juna Nantesista lähikylä Clissoniin ja sieltä pyöräillä takaisin Nantesiin.

Clissonissa olin käynyt jo talvilomalla päiväretkellä, se on kiva paikka. Silloin suuri linna oli kiinni, koska oli tiistai. Ja tällä kertaa se oli tietenkin myös kiinni, olisi pitänyt odottaa muutama tunti. Hieno tuuri mulla. Lähdimme polkemaan Clissonista pois; aurinko poltti niskaa ja maisema oli täynnä viininviljelmiä. Tää on sitä oikeaa Ranskaa. Pyörä, jonka olin saanut lainaan, osoittautua aikamoiseksi riesaksi. Asento missä istuin oli vähintäänkin epäergonominen ja sovitettu kyyryselkäisille kääpiöille. Ohuissa renkaissa ei myöskään ollut kauheasti ilmaa, joten tuntui, että vedin mukanani jonkinsortin kivirekeä. Joskus oli paljon helpompi kävellä. Retki alkoi jossain vaiheessa muistuttaa ala-asteen pyöräretkiä, joilla olin aina se viimeinen. Näin muut luokkalaiset kaukana horisontissa ja välillä opettaja saattoi odottaa minua etten eksyisi. Kun muut pitivät taukoa, niin minä pyöräilin ottaakseni muut kiinni. Kun saavuin paikalle, niin tauko oli ohi. Viinitiloja ohittaessa mieleen tosiaan muistui hyvin eläviä hetkiä Itä-Pakilan ala-asteen perinteisistä Vantaanjoen pyöräretkistä...

Suljettu.

Tietämättömänä tulevasta.

Kuitenkin. Tuli heitettyä hieman läppää tuosta pyörästä sen italiailaiselle omistajalle ja se ei kai ottanut kaikkea ihan läpällä. Pysähdyttiin syömään eväitä joen varrelle ja hieman reposeeraamaan. Tapasimme myös Alessandron siellä. Tosiaan unohdin kertoa, että yksi seurueestamme myöhästyi aamun junasta noin 5 sekunttia ja hän pyöräili meitä vastaan. Hätäpäissämme Anniinan kanssa ostimme erään kylän pikkukaupasta (lihakauppa/deli, en muista ranskankielistä nimeä) jotain tosi random-eväitä. En ole vieläkään uskaltanut avata hedelmämix-purkkia. Aluksi olimme ajaneet aika isojen teiden laitoja, mikä ei ole kauheen turvallista. Siirryimme pikku poluille joenvarteen ja jatkoimme matkaa isojen lehmien saattelemana.

Lopulta saavuimme Vermouttiin ja oli aika bisselle. Sen jälkeen takamus oli niin kipeä, että oli jo aika kurjaa. Reidet huusi hallelujaa ja yksi bisse suhisi päässä. Kun viimein näin kaukaisella sillalla Nantesin rakkaan ratikan, niin alkoi jo olla hieman parempi fiilis. Nantesissa vielä nautittiin bisset ja ranskalaiset. Piti palauttaa pyörä. Oli kyllä kiva päivä ja viikonloppu.

Puumaja. Vertou.

Onnistuneelle pyöräretkelle!

Sori, jos mun kerronta on omituista. Vaikea taas kirjoittaa suomeksi. Huomenna on koe, en ole valmistautunut yhtään. En kyllä tiedä miten valmistautuisin edes, kun saamme jonkun artikkelin ja siitä pitää vastaa kysymyksiin. Voisin opetella ranskan kielioppia ja kaupunkimaantieteen sanastoa, mutta varmaan tiedättekin, ettei kauheasti inspiroi. Tänään kyllä sain postissa erittäin inspiroivan lahjan. Ihanasta keltaisesta Muumi-laatikosta löytyi mansikkaremmejä, Fazerin sinistä, Niiskuneiti pastilleja, salmiakkeja ja tutti-hedelmäkarkkeja sekä punaisia apinoita. Sekä pieni kirje. Hih.

Tällä viikolla suunnitelmissa opiskelua, koska ensi viikolla on paljon palautuksia. Lauantaina lähden myös geomorfologian kenttätyö-retkelle Finistreen Bretagneen! Hyvää viikkoa sinne! Salut!

Cartedor-aidon vaniljan makuista jäätelöä vadelmahillolla. Tulee mieleen mummi, joka kesäisin halkaisi mulle lähes puolikkaan Valion vaniljakermajäätelön litranpakkauksesta kippoon ja siihen lisättiin vadelmahilloa.

Pahaa maitoa

Äsken katsoimme Asian ja Martinan kanssa The Artist leffan, käypä! Eilen yöllä tuijotin myös The Notebookin, se on ihana. Oon tällä hetkellä romanttisten komediadraamojen lumoissa. Tänään oli myös ensimmäinen koe. Olo sen jälkeen oli aika kurja, koska en ymmärtänyt kunnolla ohjeita, mutta sain väsättyä tietokoneella jonkinlaisen kartan. Tosi ruma se ainakin oli. Toivon vaan, että opettaja todellakin tajuaa, että oon vaan tyhmä erasmus ja vähän niinkun lomalla täällä. Päätin suosiolla jättää gym tonicin (eli jonkun kamalan aerobic-tunnin) väliin ja menin Mariannen seuraksi ostamaan kenkiä ja kaakaolle.

Puolentoista kuukauden jälkeen alkaa huomata kuinka elämä muuttuu arkiseksi myös täälläkin päin maailmaa. Ensimmäiset viikot tuntuivat lähinnä selviytymiseltä, mutta nyt olen huomannut, että elämä on loppujenlopuksi aika tavallista täälläkin. Kokeita ja tehtävien palautuksia alkaa olla lisää lähiaikoina. Pitäisi kai siis opiskellakin... aiemmin tuntui, että oon lähinnä jollain lomalla täällä. Onhan täälläkin uusia asioita joka päivä, mutta kuitenkin arki rullaa.

Oon ruvennut aika kunnianhimoiseksi ruuanlaiton suhteen. Suomessahan siis keittiö-historiani oli aika surullinen, turvauduin suurimman osan ajasta Unicafeeseen ja Ristorante Mozzarellaan. Tai kaikkeen mitä oli suhteellisen helppo tehdä, koska mulla ei oikeastaan ollut aikaa/halua tehdä mitään ruokaa. Nyt huomaan, että jääkaapissani on kaikkea ihmeellistä tavaraa, kuten ranskalaisia herkkusieniä (champignons de Paris), kikherneitä, iso kasa pinaattia ja jotain kanaa. Nyt pakastimeni on tyhjä, enkä ole oikeastaan ostanut varsinaisia einesruokia ensimmäisen päivän jälkeen. Ehkä lohkoperunoita ja jotain semmosia. Valmistin yksi päivä nakkikastikettakin äitini reseptin mukaan. Tein myös loistavaa ratatouillea. Viimeisin mahtipontinen toteutukseni oli sunnuntai-illan pinaattikeitto ja keitetetyt kanamunat. Käytin siis tuoreita pinaatteja torilta, mutta lopputulos oli aika mitätön. Keitto ei maistunut miltään ja kaikkia vähän nauratti. Lisättiin Martinan kaa siihen paprikamaustetta.

Heinille ja muillekin ihmisille resepti mauttomaan pinaattikeittoon:
Läjä pinaatinlehtiä
Jauhoo pari ruokalusikkaa
Voita joku 20g
Kermaa tai maitoo pari desii
Vettä noin litra
Epämääräisiä mausteita

Ryöppää pinaatin lehdet. Eli keitä hetki hieman suolaisessa vedessä. Sit ala pilkkoo, siis pöydällä, kun olet kaatanut vedet pois. Sulata kattilassa voi ja heitä jauhoo sekaan ja pilaa kattila samalla. Sit heitä sinne vettä, äläkä tietenkään hanki kasvisliemikuutiota, joka voisi pelastaa keiton. Sit heitä sekaan kermaa vähäsen, täällä random kiinteetä créme fraichea enemmänkin. Sit pinaatit. Sit sekoita ja yritä maustaa kolmella eri mausteella mitä sattuu olemaan. Käytä myös epätoivoisesti naapureiden eri mausteita. Kanamunat kannattaa keittää, sillä ne pelastaa keiton.

Nojoo, tosissaan pari muuta söi vieressä täydellistä pihviä ja quichea, kun mä ryystin tota keittoo. Ruuanlaitto on mulle aika tuntematonta. Ehkä jotain naurattaa lukiessaan tätä, mutta en oikeesti ole mikään Master chef, niin mulle tää on iso juttu, että edes yritän. On ollut onnistumisiakin, kuten se ratatouille namnam. Täältä on kyllä vaikea löytää tiettyjä asioita kaupasta. Hyvää maitoa ei ole olemassakaan ja myös jauheliha on kortilla. Yleensä niistä on tehty sellaisia valmiita jauhelihapihvejä. Täällä käytetään myös aika paljon kaikkia outoja säilykkeitä, kuten valmista Bolognese kastiketta lihan kanssa. On vaikeampi löytää tavallista pastatomaattikastiketta. Ite en tykkää kauheesti mistään lihasäilykkeistä, kun ei oikeesti tiedä mitä siellä purkissa on. Ihanaa kuitenkin on, että täällä on pieniä kauppoja eri asioille ja leivän ostaminen boulangerista on tietenkin must. Suomessa tuli harvemmin käytyä leipomossa. Pinaatinkin ostin torilta ja hedelmä/vihannes valikoima torilla on huikea!

Tähän en ees anna reseptiä, sillä se on tehty äidin salaisella reseptillä. Lisäks tosta lihoaa.

Näin viime yönä unta, että pääsin päiväksi Suomeen ja olin hyvin onnellinen, koska sain ottaa vaatekaapistani mukaani lisää vaatteita. Täällä tuntuu ärsyttävältä, kun ei ole paljon mitä laittaa päälle. 500 euron luottokorttilaskukaan ei kauheesti innosta mua shoppailemaan. Siinä oli kyllä paljon Pariisi menoja yms.

Mitäs muuta tästä arkielämästä. En ole kertonut melkein mitään, joten kerron jotain tästä mun asuntolasta. Juuso kuvaili asuntolaani "armeijan kasarmiksi". Välillä olo onkin hieman alokasmainen, sillä täällä on concierge, eli ovimies, joka kyttää kuka tulee rakennukseen sisään. Mun huone on 8 neliömetriä. Nukun noin 60 senttimetrin sängyssä. Öisin välillä kuvittelen, että olen Helsingissä ja niin aionkin tippua omasta sängystäni lattialle. Se on aika koomista. Oma vessa ja suihku ehdoton plussa ja jääkaappikin on hyvä. Säilytystilaa on liikaa, sillä mulla ei oikein ole mitään tavaraa. Niimpä olen alkanut päällystämään seiniäni postikorteilla sisustukseksi. Aina, kun menen toisten ihmisten huoneisiin, niin ne on vaan niin paljon kodikkaampia. Keittiö on yhteinen kerroksissa. Joskus, jos joku jättää esim. roskia sinne tai muuten vaan bordellin (sotkun ranskaksi, quel bordel!), niin keittiö saatetaan sulkea. Joskus päiviksi, miksei vaikka viikoksi. Ulko-oveen ilmeistyi myös joku viikko sitten lappu, ettei saa kopistella korkokengillä klo 22 jälkeen.

Nyt postikorttiseinällä on jo kuusi eri ja muutamia odottamassa teippausta. Yks yö yhet tyypit tiputti mun korttei tonne sängyn väliin! Ei voi saada takaisin!

Never forget!

Omasta ikkunastani näkymä on jonnekin epämääräiseen sairaalaan, en tiedä mikä se on. Mutta näen suoraan ikkunoista sisään, kun joku raihnainen ihminen makaa sairaalapedissä. Eräs kissa myös tarkkailee tänne päin aidalta, ehkä se on McGarmiwa. Alue on rauhallinen, yöllä liiankin. Pelottaa kävellä yksin kotiin, koska missään ei ole ketään. Mäen päällä on kirkko ja kellot herättävät hyvin viikonloppuaamuisin krapula-ihmisen.

Conciergejä on monia. Viikolla iltaisin on yleensä vanha mukava mies, jota sanomme Platoniksi. Silti joka viikonloppuyöksi saapuu aina yhtä ihana kalju-lunettes eli silmälasipää. Sain tokalla viikolla jo häneltä varoituksen ja jouduin johtajattaren puhutteluun. Nyt mulle on selvinnyt, että lähes kaikki erasmukset ovat saaneet varoituksen ekoina viikkoina, ilmeisesti tyyppi haluaa näyttää kaapin paikan ulkomaalaisille. Se valvoo ja kävelee kerroksia. Oon kuullu myös huhuja, että se on nauhoittanut ihmisten keskusteluita. Ehkä se kuuntelee nytkin mun oven takana. No ei sentäs.. en kyllä uskalla mennä katsomaan ovisilmästä. Täällä on vähän mahdoton pitää mitään erityisiä juhlia viikonloppusin, kun saa kokoajan miettiä milloin herra saapuu valittamaan. Kun lähden Suomeen niin teen täällä kyllä jonkun jäätävän jekun sille.

Yhteiselo asuntolassa on ihan jännää. Helsingissä pystyin jäämään kotiin "yksin", jos halusin. En vastannut puhelimeen ja leiriydyin sänkyyni tai television ääreen, jos tarve vaati olla yksin. Täällä se on vähän vaikeaa, yleensä joku tulee aina koputtelemaan ja kysymään ruokaseuraa tai tee-seuraa. Se on kivaa. Tänään ei olisi kyllä huvittanut nähdä ketään, mutta loppujenlopuksi leffa ja iltaseura kuitenkin piristi. En siis kyllä mitenkään tunne asuvani yksin, vaikka onkin tää oma pikku koppi. Niin ja tän asuntolan nimi on Chanzy. Mutta mä sanon aina Chanchy. Suomalaiset ei osaa sanoa z-kirjainta.

Täällä on myös piano ja kirjasto! Ja muitakin hienoja viihdykkeitä.

Ja kivoja ihmisiä<3

Nojoo, aika lopetella.
Bisous!

Niin ja tääl on tällä viikolla 17-20 astetta päivisin, NAUTTIKAA SUOMEN MAALISKUUSTA!

Voyages en France part 1. : Paris X 2

Moi. Tää päivä on mennyt siinä, että heräsin ensiksi klo 12. Avasin hieman verhoja ja katoin, että ulkona sataa ja tuulee. Päätin laittaa verhot kiinni ja mennä takaisin nukkumaan siis. Sen jälkeen päivä jatkui syöden välillä ja jotain ihmisiäkin näin täällä. Latasin jonkun paskan leffan koneelle, mutta se ei toimi. Latasin cdon.comista "vuokralle", voisko joku kertoo miten muuten saan katottua leffoja? Tai jotain!

Enivei. Ajattelin, että kirjoittaisin vähän reissuista täällä Ranskassa. Oon tehnyt jo muutaman reissun: kaksi kertaa Pariisiin ja päiväretkiä lähiseuduille, kuten söpöön pikkukaupunkiin Clissoniin, rannalle Porniciin ja aitoon Bretagnen kaupunkiin Rennesiin. Olin myös yhden yön Marketalla Toursissa vaalivalvojaisissa.

Pariisissa olin tammikuun lopussa Marketan kanssa kaksi yötä ja nyt mun talvilomalla Juuson kanssa kolme yötä.

Marketan kanssa tarkoituksena oli käydä äänestämässä presidentinvaaleissa, koska Haavisto oli päässyt toiselle kierrokselle. Tehtiin myös jotain tyttöjuttuja, kuten shoppailua. En kyllä ostanut mitään kuin postikorttei. Oltiin yötä hostellissa nimeltä Woodstock hostel, erittäin hyvä mesta! Meidän dormissa asu aika random porukkaa, yks omituinen sveitsiläinen, joka oli vaihtarina Pariisissa, mutta ei ollut vielä löytänyt asuntoa. Sit pari jätkää, jotka näki yleensä vaan nukkumassa. Perjantai-iltana tulin aika myöhään Pariisiin ja ehdin syödä vain paniinin.

Lauantaina lähdettiin metsästämään Suomen suurlähetystöä, joka oli aika lähellä Eiffeliä. Tuli hienoja kuvia äänestystilanteesta. Ton jälkeen lähdettiin näkemään Eiffel torni! Mua vähän jännitti, koska se oli mun eka kerta! Kävelimme pikkukatuja Eiffelin takana ja yhtäkkiä näimme tornin pilkottavan! Sitten se tuli sieltä pikkuhiljaa esille! Turistiryntäys siellä oli aika suuri, joten ei edes yritetty päästä ylös. Ton jälkeen piti saada perinteiset vaalikahvit ja sitten jatkettiin vielä teemaa Pekka Haavisto flashmobin merkeissä. Sellanen oli tosiaan järkätty Eiffelil ja ajateltiin eka et katellaan jostain kauempaa, että tapahtuuks siellä jotain. Lopulta kuitenkin tajusin itekin hilluvani siellä Pekka naamari päässä.

Täyttämässä kansalaisvelvollisuutta.

Armangeddon-fiilistä

Tää kuva ei oo mun ottama, vaan jonkun pojan.

Tehtiin jotain random kävelyä aika paljon ja syötiin jossain kivassa paikassa, ruoka oli ilmeisesti jotain luomuruokaa ja syötiin tollaset herkkuleivät. Tartines? Mulla ei oo enää hajuakaan missä oltiin, mutta oon nähnyt samoja ravintoloita enemmän. Vähän shoppailua (paitsi mä joka en ostanut mitään) ja mentiin hostellille mistä mentiin vielä Montmartreen viinilasilliselle ja syötiin galettes!

Sunnuntaina mentiin Montmartreen kävelemään ja syötiin aamupala Amélien kahvilassa tietty! Varmaan hyvin alkanut business kukoistaa siellä sen leffan jälkeen. Sacre Coeur oli hyvä paikka. Istuttiin portailla ja viihdettä oli tarjolla joka puolella: mies kitaran kanssa laulamassa hittejä ja lyhtypylväässä jalkapallon kanssa temppuileva lihaskimppu. Hieno paikka. Sain kyllä pienen järkytyksen, kun päätettiin mennä jotain "kivaa" metsäreittiä alas ja saatiin huomata, että niissä pusikoissa voi nähdä mitä tahansa. En suosittele, ellet ole mieltynyt itsensäpaljastelijoihin.

Sen jälkeen suunnattiin vielä Latin quartieriin. Kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni, koska oli sunnuntai. Ei oltu oikein varauduttu tähän. Törmättiin johonkin vitun isoon Pantheoniin myös. Siinä vaiheessa vähän alko ärsyttää, että miten kaikki on vaan niin isoa ja hienoa. Se oli ilmeisesti Marie Curien ja Voltairen hauta myös. "Siis mitä vittua?" Kaksi hobittia ei kestä liikaa liian isoja asioita. Jossain välissä ehdittiin käydä myös rakennuksessa, jossa oli erilaisten taiteilijoiden ateljeita ja missä näki aika paljon erilaisia töitä. Samalla kadulla kuin Opéra! Syötiin vielä Latin quartierissa menu, tämä oli todennäköisesti se, mikä koitui vatsani kohtaloksi sunnuntai yönä, kun olin palannut Nantesiin. Ranskalainen sipulikeitto ei ihan vastannut ajatuksiani herkullisesta keitosta. Märkiä paahtoleivänpalasia. Sitten olikin aika erota Marketasta taas ja lähteä Montparnassen asemalle ja kohti Nantesia.

Liian isoa.

Lost in translation.

Yök.

Toinen Pariisi kerta oli Juuson kanssa viikko sitten. Lähdettiin torstaina Nantesista TGV:llä. Oltiin varattu hotelli ja se tuntui niin luksukselta verrattuna huoneeseeni täällä ja varsinkin siinä vaiheessa, kun mun kahdeksan neliön huoneessa oli asunut kaksi ihmistä kolme päivää. Huh. Yli 140 cm sänky, televisio, vedenkeitin ja hiustenkuivaaja! Aamupalakin irtos hotellissa 9 eurolla, pas mal.

Torstai-iltana ei ehdittykään tehdä muuta kuin mennä syömään Mariannen ja Alexin kanssa. Ne on kaks maantieteilijää Nantesista ja nekin oli tullu lomalle Pariisiin. Ravintola oli L'auberge de deux ponts, loistava paikka suosittelen! Loistavan menun sai 20 eurolla. Se sijaitsi Seinen yhellä saarella, mistä ilmeisesti koko Pariisi on lähtöisin. Ruuan jälkeen tehtiin kävelyä, esim. lukko-sillalle.

Créme brillees!

Alex ja Marianne

Perjantaina herättiin turistikierrokselle. Mentiin Louvreen. Se museo on musta yliarvostettu. Onhan se iso, mutta tykkäsin kuitenkin enemmän Pietarin Eremitaasista. Mona Lisan luona oli sairas joukko porukkaa, en kyllä ymmärrä sitäkään, se on ihan huono. Aloin sitten mieluummin ottamaan kuvia siitä väkijoukosta, joka halusi nähdä Mona Lisan, koska se oli musta huvittavaa. Sitten vartija tuli sanomaan mulle jotain et mun ei pidä seistä niin päin ottamassa kuvia vaan olla sinne Mona Lisaan päin...

Mona Lisaa katsomassa.

Myöhemmin iltapäivällä käveltiin auringossa Place de Concorden läpi Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Tällä kertaa ei ollut niin kovaa turistirysää, joten ostettiin liput portaisiin! Jonotettiin ehkä 5 minuuttia. Portaat ei ollu edes pahat, mutta toiseen kerrokseen mentäessä aluksi vähän huimasi se korkeus. Mutta myöhemmin siihen tottu ja maisemat oli parhaat. Ihan eeppistä nähdä auringonlasku Eiffel-tornista poikaystävän kanssa.

Mentiin Marais kortteliin syömään, mutta päädyttiin johonkin tosi kiireiseen pitseriaan, jossa oli vähän ahdinko. Mutta maistui. Marais kortteli on myös aika suosittu mesta Pariisissa, mutta ite koin, että se ei ollut erityisen erikoinen. Kotimatkalla pistäydyttiin vielä terdelle.

Lauantaina mentiin Champs elyseelle kävelylle. Tuli nähtyä myös Riemukaari ja otettua super-kalliit kaakaot ja kahvit eräässä hassussa kahvilassa siellä. Yritettiin sen jälkeen tehdä jotain shoppailua, mutta kaikkialla oli tungos. Mentiin mieluummin sitten syömään galettesit, niin Juusokin pääsi kokeilemaan aitoa semmosta.

Minä lätäkössä Riemukaarella.

Tuntematon sotilas.

Illalla laitoin mun kivan mekon ja päätettiin lähteä etsimään jotain söpöä ravintolaa Montmartresta vikan illan kunniaksi. Hotellista poistuessa oli hieman omituinen olo, mutta löydettiin hyvä ravintola. Alkupalan tullessa pöytään omituinen olo jatkoi ja pian huomasinkin olevani vessassa oksentamassa. Tämän tein seuraavankin ruokalajin jälkeen. Jälkiruokaa en pystynyt edes maistamaan, joten Twilightin lääkärivampyyrin näköinen tarjoilija toi mulle minttuteetä. Sitä juodaan täällä aina vatsatautiin. Kaikki ruoka oli täydellistä, menuuseen kuului lasi skumppaa ja oltiin vielä onnistuttu ostamaan pullo viiniä. Itse en oikeastaan kuitenkaan loppujenlopuksi syönyt enkä juonut melkein mitään, kaikki meni pönttöön. Juuso joutui siis juomaan ja syömään aika paljon, joten kun oltiin hotellissa niin se sammui ja mä katoin huonovointisena ranskaks dubattua Kick-ass elokuvaa. Silloin ei kauheesti naurattanut ja en edes voi kuvailla vitutuksen määrää, nyt kuitenkin naurattaa jo koko juttu

Lisää Amélie kohteita.

Hmm ihan hyvältä maistuu.

Noin kymmenen oksennuskerran jälkeen.

Sunnuntaina ehdittiin vielä käydä Notre damen kirkossa ja kävelyllä niillä seuduilla. Seinen kirjakauppiaat ovat parhaita. Syötiin myös Latin quartierissa ja sain jopa jotain alas. Juuso kokeili etanoita! Pian koittikin aika, että Juuson piti lähteä lentokentälle ja saatoin sen juna-asemalle ja se joutui menemään suoraan junaan sisälle ja jäähyväiset eivät olleet pitkät. Vilkutin vielä junan ikkunaan viimeiseen asti, mutta en kyllä ole ikinä tuntenut itseäni niin orvoksi, kuin jäädä yksin Pariisin juna-aseman laiturille. Tuntui omituiselta, etten lähtenyt Helsinkiin ja kokoaika täällä Nantesissa tuntui siltä, etten olis ikinä ollutkaan täällä. Että koko kuukausi olisi ollut vain unta. Loppupäivän vaelsin masentuneena Montmartressa ja ostin yhden korun muistoksi Pariisista. Söin myös jättimäisen vohvelin hillon ja kermavaahdon kanssa ja surkean caputsinon. Matka Nantesiin oli tuskallisen pitkä, koska mun piti vaihtaa junaa Le Mansissa, mutta lopulta olin täällä ja ei sitten enää edes tuntunutkaan niin omituiselta olla täällä.

Eläinmarketti Notre damen luona.

Notre damen messu.

Juuso ja etanat.

Mä ja "joku vitun sorbetti".

Juuso tykästyi Ranskaan ja osti hatun. :)

Seinen kirjakauppiaat.

Montmartre.

Alan kyllä ymmärtämään miksi ranskalaiset eivät erityisemmin välitä Pariisista. Se on hyvin meluisa ja kiireinen kaupunki. Likaa ja paskaa löytyy myös. Ja onhan se myös kallis. Silti mä tykkään Pariisista. En voisi ikinä kuvitella asuvani siellä, mutta turistille se on hyvä. Oma lempparipaikkani on Montmartre, vaikka sekin on nykyisin turistien valloittama. Pikkukujat, putiikit ja ravintolat siellä on vaan niin ihastuttavia. Sinällään kyllä ärsyttää se, että kaikki kohteet siellä on sellasia, mitkä kaikki on nähneet ja ne on niin peruskamaa. Kaikki tekee samat asiat Pariisissa. Kaupunki on täynnä hienoja rakennuksia ja monumentteja, että jossain vaiheessa ei vaan jaksa enää: Marketan ja mun Pantheon reaktio. "Mitä vittua? Miks kaiken pitää olla niin isoa?". Varoituksena kuitenkin, että Pariisi on vatsataudin luvattu kaupunki, Pariisi vs. Katri, 2-0. En suosittele myöskään erinäisiä pusikoita enkä Barbres Rocheolles (tai joku sinne päin) metroasemaa, siellä on seisovia ja kusevia miehiä paljon. Myönnän silti, että pidän Pariisista kaikesta kliseisyydestä huolimatta. Nantesissa on hyvä asua, mutta Pariisi on Pariisi aina. Ensi kerraksikin jäi onneksi paljon nähtävää ja tekemistä; Versailles, Seinen jokiristeily, katakombit, Musée d'Orsay ... Paris je retourne.