Kokeisiinluvun välttely osa 3.

Nyt oon kyllä vähän jo lukenut. Yhdet muistiinpanot, Kanadan historiasta. Hohhoijaa... Taidan myöhemmin etsiä tiedon suomeksi internetistä, niin vaikea ymmärtää ranskaksi jotain. Käännän sanoja sanakirjalla, mutta tekstistä ei siltikään tule ymmärrettävää. Se on vähän hankalaa, kun jollekin sanalle on 10 eri vaihtoehtoa, joka tarkoittaa sitä, että mun pitäisi vaan yleisesti ottaen tajuta paremmin, mitä tekstissä haetaan takaa. Mahdotonta ymmärtää tarkoitusta kääntämällä tekstiä sana sanalta.

Olen kamalassa koti-ikävässä. Valvon kaikki yöt. Tänään on äitienpäivä ja kaipaan äitiä. Se on aina ollut vähän rasittava ihminen, mutta se on mun äiti ja paras äiti onkin. Mun elämäni ainoa äiti! Koti-ikävän piirteet ovat hieman erikoisia: kuuntelen Arttu Wiskaria (laulaen samalla mukana) ja luen tuhat vuotta vanhoja viestejä kännykästä. Puhun jatkuvasti kaikille suomalaisille Facebookissa ja mietin ensi kesää. En kyllä tajuu miten olisin jaksanut olla täällä koko lukuvuoden. Ehkä isommassa kaupungissa joo, mutta tää paikka alkaa olla jo aika nähty sanoisin. Mutta näin mä halusinkin. Koti-ikävä kuitenkin aina hellittää silloin, kun tapahtuu kaikkea kivaa. Perjantaina tapasin mukavia ranskalaisia kokeen jälkeen, aloin taas miettimään, että miks mun pitää just nyt lähteä täältä. Huvittavaa kuitenkin oli, että ne oli 92-syntyneitä, hah hah. Oon niin vanha.

Mä haluisin tehdä jotain luovaa. Kuulostaa hieman epämääräiseltä ja tyhmältä, mutta mä haluisin päästä kotiin klitsun-treeneihin ja toteuttamaan mun typeriä suunnitelmia. Aion kyllä täällä vielä tehdä tuollaista Ranska-leikekirjaa, kokeiden jälkeen!

Oh Canada! Tää ei oo ees tylsimmästä päästä lukemista, oon aikamoinen haka varmaan seuraavassa Pubivisassa kaikella tällä ihmeellisellä nippelitiedolla mitä ranskalaisissa yliopistoissa opetetaan.

Lopuksi kuvia Noirmoutierista, kenttätyökurssilta. Atlantinrannalta. Plus yks kuva Amsterdamista.

Toisen maailmansodan ajalta saksalainen Blockhaus.

Pierre-Louis. Ranskalainen 19-vuotias apurini. Tai 20? Aiheutti minut myös kuseen väittämällä, että meidän yks yhteinen työ oli fine, mutta ei se sit ollutkaan. Kiitos avustasi.

Tykkään kovasti dyyneistä.

Lopuksi aivan asiaankuulumaton kuva Amsterdamista. Musta tää on ihan hauska.

Ja vielä jotain aivan asiaankuulumatonta. Tykkään vaan tästä niin kovasti, videosta ja laulusta.