"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman."
-Nuuskamuikkunen
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
En keksi otsikkoa
Paljonhan tässä tapahtuu muutamassa viikossa.
Lyhyesti kuulumiset. Olen alkoholisoitunut. Järjestäytymätön. Ja edelleen ajelehditaan.
Pietari oli kiva kaupunki. Venäläisyys sinällään ei ole siellä niin vahvana kuin odotin, mutta kuitenkin perinteinen Venäjän olemus on edelleen vahvana esim. rajanylitys-asioissa. Käytännön esimerkkinä se, että kaikki eivät välttämättä pääse maihin asti. Venäläinen vodka ja suolakurkut tulivat erittäin tutuiksi, mutta kyllähän reissussa päästiin nauttimaan kulttuuritarjonnastakin. Eremitaasi, Verikirkko, Kunstkamera ja sen epämuodostuneet sikiöt lasipurkeissa tulivat esimerkiksi tutuiksi. Nautin yllättävän paljon olostani esim. eremitaasissa, en ollutkaan pitkään aikaan käynyt museossa. Jotenkin vaan eksyttiin ehkä liian pitkäksi aikaa katsomaan niitä muinais-eurooppalaisia uskonto/seksi-teoksia. "Susanna and the elders" tuli esimerkiksi aika tutuksi. (kannattaa googlaa)
Hotellikin oli aika fancy meidän tasolle, huoneessa oli esim. sellainen hierova suihku, jossa suihkusi vettä joka suunnasta, oli hieman ahdistavaa. Ruoka maittoi ja tuliaisia en tuonnut kenellekään. Paluumatka oli jo hieman väsähtäneempi. Onneksi Suomeen on helppo tulla takaisin. (Tosin ei voi tietää kauanko rajat ovat vielä auki viimeaikaisten vaalitapahtumien vuoksi!) Alkoholiakaan ei olisi saanut laivalle tuoda (ne olisi annettu Helsingin satamassa takaisin), mutta itse kävelin viinakassit kourassa sisään, kun tarkastaja taisi pelata Angry Birdssii.
Venäjän jälkeinen viikko ei tietenkään voinut jatkua selkeästi. Kaikki koulutyöt tekemättä ja kesätyöhaut unohdettu. Sitten oli taas Hesarin appro, joka ei mennyt ollenkaan hyvin. Että se on vaikeaa. Myös sunnuntaina piti avata pulloa vaalitulosten takia.
Lapsimessut myös oli hyvä syy korkkailla. Että ne on muuten ärsyttävät messut. Kun sunnuntaina töiden jälkeen kävelin Mäkelänkadulle, niin pohdin, että mikä autuas hiljaisuus Märskyn bussipysäkilläkin ison tien varressa vallitsee verrattuna sinne messujen sisätilaan. Vieressä pauhaa radioo, erilaisii keittiölaitteita, puhetta, huutoa ja lapsien rääkynää. Se työpaikka laittaa kyllä ihmisen fyysisesti aika remonttiin. Ma-aamunakin oli hyvät selkäkivut, kun yritin yltää ranskalaislaatikoihin, jotka olivat jossain katonrajan tuntumassa ja samalla varoa, ettei koko kyhäelmä lennä mun päälle. Myös ensimmäistä päivää olevan harjoittelijan kouluttaminen kassalle lapsimessuilla ei yksinkertaisesti ole järkevää. Ylihuomisesta lähtien sitten neljä päivää American car showta...
Kesä olisi kiva, jos sais kaiken mitä haluaisi. Unelmissa olisi täydellinen työ, matkustelu Juuson kaa, vapaaehtoistyöleiri ulkomailla, festareita, oma asunto ja lie mitä. Mutta ainakin yhteen teatteriprokkikseen oon menossa, josta saan varmaan sopivasti sydämentykytystä kesäksi. :-)
Mun sängyssä on muurahaisia. Nyt laitan loppuun tähän tälläsen hitti-kipaleen.
Lyhyesti kuulumiset. Olen alkoholisoitunut. Järjestäytymätön. Ja edelleen ajelehditaan.
Pietari oli kiva kaupunki. Venäläisyys sinällään ei ole siellä niin vahvana kuin odotin, mutta kuitenkin perinteinen Venäjän olemus on edelleen vahvana esim. rajanylitys-asioissa. Käytännön esimerkkinä se, että kaikki eivät välttämättä pääse maihin asti. Venäläinen vodka ja suolakurkut tulivat erittäin tutuiksi, mutta kyllähän reissussa päästiin nauttimaan kulttuuritarjonnastakin. Eremitaasi, Verikirkko, Kunstkamera ja sen epämuodostuneet sikiöt lasipurkeissa tulivat esimerkiksi tutuiksi. Nautin yllättävän paljon olostani esim. eremitaasissa, en ollutkaan pitkään aikaan käynyt museossa. Jotenkin vaan eksyttiin ehkä liian pitkäksi aikaa katsomaan niitä muinais-eurooppalaisia uskonto/seksi-teoksia. "Susanna and the elders" tuli esimerkiksi aika tutuksi. (kannattaa googlaa)
Hotellikin oli aika fancy meidän tasolle, huoneessa oli esim. sellainen hierova suihku, jossa suihkusi vettä joka suunnasta, oli hieman ahdistavaa. Ruoka maittoi ja tuliaisia en tuonnut kenellekään. Paluumatka oli jo hieman väsähtäneempi. Onneksi Suomeen on helppo tulla takaisin. (Tosin ei voi tietää kauanko rajat ovat vielä auki viimeaikaisten vaalitapahtumien vuoksi!) Alkoholiakaan ei olisi saanut laivalle tuoda (ne olisi annettu Helsingin satamassa takaisin), mutta itse kävelin viinakassit kourassa sisään, kun tarkastaja taisi pelata Angry Birdssii.
Venäjän jälkeinen viikko ei tietenkään voinut jatkua selkeästi. Kaikki koulutyöt tekemättä ja kesätyöhaut unohdettu. Sitten oli taas Hesarin appro, joka ei mennyt ollenkaan hyvin. Että se on vaikeaa. Myös sunnuntaina piti avata pulloa vaalitulosten takia.
Lapsimessut myös oli hyvä syy korkkailla. Että ne on muuten ärsyttävät messut. Kun sunnuntaina töiden jälkeen kävelin Mäkelänkadulle, niin pohdin, että mikä autuas hiljaisuus Märskyn bussipysäkilläkin ison tien varressa vallitsee verrattuna sinne messujen sisätilaan. Vieressä pauhaa radioo, erilaisii keittiölaitteita, puhetta, huutoa ja lapsien rääkynää. Se työpaikka laittaa kyllä ihmisen fyysisesti aika remonttiin. Ma-aamunakin oli hyvät selkäkivut, kun yritin yltää ranskalaislaatikoihin, jotka olivat jossain katonrajan tuntumassa ja samalla varoa, ettei koko kyhäelmä lennä mun päälle. Myös ensimmäistä päivää olevan harjoittelijan kouluttaminen kassalle lapsimessuilla ei yksinkertaisesti ole järkevää. Ylihuomisesta lähtien sitten neljä päivää American car showta...
Kesä olisi kiva, jos sais kaiken mitä haluaisi. Unelmissa olisi täydellinen työ, matkustelu Juuson kaa, vapaaehtoistyöleiri ulkomailla, festareita, oma asunto ja lie mitä. Mutta ainakin yhteen teatteriprokkikseen oon menossa, josta saan varmaan sopivasti sydämentykytystä kesäksi. :-)
Mun sängyssä on muurahaisia. Nyt laitan loppuun tähän tälläsen hitti-kipaleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)