Pääsin Kellariteatteriin!
Viikonloppu oli yhtä taistelua, olin nimittäin tosi kipeenä ja muutenkaan noi pääsykokeet ei oo mikään mun juttu. Oli lämpöä, oksentamista sänkyyn, yskää, nuhaa, äänen menetystä... Nyt alan kyllä tosissani parantumaan. Ne kesti kolme päivää ja joka päivän jälkeen putos porukkaa, ihanaa olla kerrankin se putoamaton.
Viikonloppu oli täynnä kaikkia erilaisia tehtäviä improsta monologeihin ja dialogeihin. Nyt treenejä on vuoden loppuun asti ja enskari 16.12. ! Tammikuussakin muutama esitys! Meillä on loistoryhmäkin ja tiedossa kaikkea hauskaa pitkin syksyä......työpajoja, treenejä ja bileitä myös!
Ihanaa päästä jälleen elämässä jotenkin eteenpäin ja toteuttaa oikeasti niitä unelmia, eikä pelkästään tyytyä unelmoimaan niistä. Tuntuu, että asiat loksahtavat kohdilleen aina pikkusen enemmän. Tää oli mun pitkäaikainen haave ja mä toteutin sen! Mikä vois olla sen parempaa oikeesti?
Eiköhän tässä oo jo hehkutettu tarpeeksi....
Olin tänään myös luennolla hetken ja en tunnistanut Kaikkosen kuvaa? "Onko tämä sinun mielestäsi jääkiekkoilija?". Onneks en vastannut "kyllä".... Ja en ylipäätänsä tajua miksi siellä puhuttiin jostain Vanhasen touhuista ja vaalirahoista, kun kurssi käsittelee kulttuurien tutkimusta? Politiikka ei kyllä kiinnosta mitenkään. Mutta kai sitä äänestää silti pitää.
Tätä seuraavaa biisii ei nyt vaa voi olla hehkuttamatta tarpeeksi! Jos joskus tuntuu, että on vaikeeta ja mikään ei onnistu, niin eiku tää vaa mieleen, nii saa vähän sitä motivationii! Viikonlopun tärkein biisi :'D
Ja tää siks, koska on ikävä ja tää on kaunis kappale!
Ps. Olen tietoinen, että tää ulkoasu on suht karmea. En nyt vaan jaksa tehdä asialle mitään. Plus olen kadottanut suuret nörttitaitoni, joten on vähän hankalaa saada tästäkään omanlaista. Neuvoja otetaan vastaan.
