Viimeiset esitykset ovat ohitse. En jaksa kommentoida esityksiä, olin aika masentunut viimeisen jälkeen, koska se oli mun mielestä huono. Nyt alkaa ns. kesäloma. Ns. siksi, että joudun puurtamaan luultavasti jotain mantsaa. Ja, että saan stressata mun kesätöistä ja olla rahanpuutteessa kokoajan.
Vuosi Heo:ssa on siis ohitse. Mieleeni on jäänyt joitain ohitsekiitäviä hetkiä ja muutamia valaistumisia. Ilon joukossa on kyllä ollut vitutustakin. Mieleen jää itkut ja hullut impro-tarinat, turhautuminen ohjaajiin ja vaihteleva kouluruuan laatu, info-täti ja aamulenkit, hyppykuperkeikan pelko ja tung bui, laulut ja kamala aleksander-tekniikka harjoitus sekä tietenkin dramaattiset draamasaunaillat. Alkaa masentaa, kun ajattelen, että kaikki on ohi. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos olisin kiltisti jatkanut kakkosvuotta yliopistossa. Kaikille lukijoille siis muistutukseksi; älkää pelätkö ottaa typeriä riskejä ja tehdä välillä jotain aivan muuta. Kyllä sitä aina pääsee takaisin kelkkaan, jos haluaa. En jaksa nyt kuvailla enemmän tätä vuotta, kaikki muistot ovat kuitenkin omassa päässäni ja siellä pysyy ikuisesti.
Ennen HEO:a
Jälkeen HEO:n
PS. Tää oli niinku vitsi. Noi kuvat vois olla toisin päin. Ja en ole alasti tuossa ylemmässä kuvassa.
TÄNÄÄN ALKAA EUROVIISUT!!! Ja mulla on tortilla-ainekset! Yami! Toivottavasti pystyn syömään sitä.
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
(oli pakko skippaa väliaikaisesti muutaman haasteen yli, ihan viisujen takia)


