Lovely day again

Päivitystahtini alkaa olla aika hurja näiden kokeiden takia.

Oon mahdoton. Nukuin johkonkin yhteen taas unettomuuden takia, plus sen takia, että ikuiset rakennustyömaat aiheuttavat mölyä aamuisin! Sen takia nukuin kostoksi pidempään melussa.

Enivei, päivä on kulunut huoneessani epätoivoisesti kääntäen Kanada-materiaalia. Päivän paras käännöskukkanen: "Jokin virtaa syvissä vesissä ja turska?" Huoh... Syön sulanutta jädeä, koska pakastin ei toimi.

Ilonpilaaja-romanialainen tuli keittiössä ottamaan mun paistinpannulta käsin jauhelihaa kysymättä edes... kiitos. En voi sietää sitä tyyppiä. Tää tyyppi moitti mua, kun en ollut "muistanut" sen synttäreitä helmikuussa. Minähän sanoin, että tänään on minun synttärini!! En varmaan muistanut sen takia, koska en ollut ikinä kuullutkaan mistään synttäreistä. Sitten se moitti meitä, kun ostettiin Martinan kaa kummatkin omat viinipullot. Ei noin paljon saa juoda! Sitten se moitti mua, kun olin käynyt kampaajalla ja se maksoi 80 euroa. Miten voit käyttää rahaa noin paljon kampaajaan, eihän niin voi tehdä?! Tietääkseni jokainen saa tehdä omalla rahallaan aivan mitä tykkää. Tekis mieli heittää sen edessä mun rahat ikkunasta ulos ja nähdä sitten sen ilme. Ilonpilaaja siis kaikinpuolin.

Mukavempiin ihmisiin... Annoin Alinelle synttärilahjaksi Marimekon-kukkaron, koska mulla on niitä neljä täällä lahjoiksi ihmisille. Loput tulevat omistajat tiedänkin ja aion vielä toteuttaa lisäkepposen niiden sisälle. Aline on ihana ranskalainen tyttö, joka asuu melkein mua vastapäätä. Se oli täällä auttamassa mua ekoina päivinä ja antoi eksyneelle suomalaiselle lautasen, kulhon ja veitsen. Ja kutsui teelle. Jotenkin tuttavuus jäi kuitenkin siihen, että nähtiinkin vain käytävällä vaihtaen kuulumiset ja keittiössä löpisten joskus. Olisin halunnut tutustua paremmin, mutta jotenkin aika vain hurahti ohitse ja nyt sitä tajuaa, että kohta alkaakin viimeinen viikko. Tää on niitä lähtemisen huonoja puolia. Puhuttiin kuitenkin, että mentäisiin viimeinkin vielä jonnekin, sain kutsun synttäreillekin, mutta oon just siellä festareilla. Kiertelemään Nantesia ja ottamaan viimeiset valokuvat toivottavasti!

Päivän muita piristyksiä. Postissa kuusi Elovenan-pikapuuro pussia ja äidin itsekirjoittama kortti. Ehkä vähän omituista, mutta herkistävää oli myös kuva mun huoneesta ogelissa. Ilmeisesti se odottaa mua vielä, erityisen siistinä ... hmm.

Kanada, kerro mulle salaisuutesi.

Kokeisiinluvun välttely osa 3.

Nyt oon kyllä vähän jo lukenut. Yhdet muistiinpanot, Kanadan historiasta. Hohhoijaa... Taidan myöhemmin etsiä tiedon suomeksi internetistä, niin vaikea ymmärtää ranskaksi jotain. Käännän sanoja sanakirjalla, mutta tekstistä ei siltikään tule ymmärrettävää. Se on vähän hankalaa, kun jollekin sanalle on 10 eri vaihtoehtoa, joka tarkoittaa sitä, että mun pitäisi vaan yleisesti ottaen tajuta paremmin, mitä tekstissä haetaan takaa. Mahdotonta ymmärtää tarkoitusta kääntämällä tekstiä sana sanalta.

Olen kamalassa koti-ikävässä. Valvon kaikki yöt. Tänään on äitienpäivä ja kaipaan äitiä. Se on aina ollut vähän rasittava ihminen, mutta se on mun äiti ja paras äiti onkin. Mun elämäni ainoa äiti! Koti-ikävän piirteet ovat hieman erikoisia: kuuntelen Arttu Wiskaria (laulaen samalla mukana) ja luen tuhat vuotta vanhoja viestejä kännykästä. Puhun jatkuvasti kaikille suomalaisille Facebookissa ja mietin ensi kesää. En kyllä tajuu miten olisin jaksanut olla täällä koko lukuvuoden. Ehkä isommassa kaupungissa joo, mutta tää paikka alkaa olla jo aika nähty sanoisin. Mutta näin mä halusinkin. Koti-ikävä kuitenkin aina hellittää silloin, kun tapahtuu kaikkea kivaa. Perjantaina tapasin mukavia ranskalaisia kokeen jälkeen, aloin taas miettimään, että miks mun pitää just nyt lähteä täältä. Huvittavaa kuitenkin oli, että ne oli 92-syntyneitä, hah hah. Oon niin vanha.

Mä haluisin tehdä jotain luovaa. Kuulostaa hieman epämääräiseltä ja tyhmältä, mutta mä haluisin päästä kotiin klitsun-treeneihin ja toteuttamaan mun typeriä suunnitelmia. Aion kyllä täällä vielä tehdä tuollaista Ranska-leikekirjaa, kokeiden jälkeen!

Oh Canada! Tää ei oo ees tylsimmästä päästä lukemista, oon aikamoinen haka varmaan seuraavassa Pubivisassa kaikella tällä ihmeellisellä nippelitiedolla mitä ranskalaisissa yliopistoissa opetetaan.

Lopuksi kuvia Noirmoutierista, kenttätyökurssilta. Atlantinrannalta. Plus yks kuva Amsterdamista.

Toisen maailmansodan ajalta saksalainen Blockhaus.

Pierre-Louis. Ranskalainen 19-vuotias apurini. Tai 20? Aiheutti minut myös kuseen väittämällä, että meidän yks yhteinen työ oli fine, mutta ei se sit ollutkaan. Kiitos avustasi.

Tykkään kovasti dyyneistä.

Lopuksi aivan asiaankuulumaton kuva Amsterdamista. Musta tää on ihan hauska.

Ja vielä jotain aivan asiaankuulumatonta. Tykkään vaan tästä niin kovasti, videosta ja laulusta.

et puis je fume

Laiskuuden huipentuma: kääriydyn Ikea-peittoon, yritän peittää ovisilmän ettei kukaan tulisi etsimään minua, vedän kiposta jätskiä ja katson huonon leffan jonka olin jo nähnyt (Bridget Jones 2). Samalla ajatellen, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, kuten valmistautua tenttiin..

Ranskalaisia hulluuksia osa 500(?): Olin uimassa uimahallissa. Pukuhuoneissa ei saa olla alasti, sinun pitää vaihtaa vaatteet kopissa. Suihkussa ei myöskään saa olla alasti. Vaikka pukuhuoneet olivat jaettu naisille ja miehille. Pitkässä altaassa on pari erillistä "kaistaa" millä ihmiset ui, mutta sitten on myös yksi vähän isompi "kaista", jossa kaikki ihmiset ui sekaisin suuntaan ja toiseen ja saa kokoajan väistellä, koska joku on tulossa edestä tai takaa. Ei taas mitään järkeä missään... Muuten uiminen kyllä oli erittäin kivaa, sunnuntai-tyylillä bikineissä tietty.

Tää video kuvaa aika hyvin mun mielentilaa:

Il faut quoi

Aika erikoista, että eilen heräsin kello 9 pesemään pyykkiä, hoitamaan sähköposteja ja siivoamaan. Kävin myös lenkillä. Sama meno on jatkunut tänään. Heräsin kyllä klo 14, mutta menin postiin ja järjestelmällisesti hoidin eri asioita. Tähän löytyy vain yksi syy ja se ei ole reippaus. Perjantaina mulla on ensimmäinen koe ja yritän kaikin mahdollisin tavoin vältellä lukemista. Ens tiistaina ja keskiviikkona myös. Miks aina näin? En saa tehtyä mitään. Haluisin varmaan lopettaa opiskelun kokonaan, ärsyttää vaan. Kandin ajatteleminen kauhistuttaa.

Enää vajaa kolme viikkoa. Vau. En tajua. Mitä tapahtuu lauseelle "Il faut profiter"? Palaan makaamaan sohvalle, katsomaan telkkua ja vaeltamaan paikasta toiseen? Ei näin. Kun kotiintulo alkaa häämöttää, niin mulle alkaa muodostua koti-ikävä. Lähetin tänään ensimmäisen paketin Suomeen, en varmaan enempää lähetäkkään, vaatteeni ovat retkuja ja astiani halvinta Ikeasta. Yksi hienoimmista tunteista, mitä tiedän on kotiinpaluu pitkän ajan jälkeen. Muistan, kun palasimme vuoden jälkeen Australiasta Kantakyläntielle. Talo oli jotenkin tosi valkoinen ja hiljainen. Kaikki olivat hiljaa ja katselivat vanhoja paikkoja ja koskettelivat tuttuja esineitä. Pölykerros oli pieni, mutta äidin kahvipuu oli kuollut. Toisen tälläisen tunteen muistan, kun tulin interraililta kotiin 2007. En ollut käynyt suihkussa vähään aikaan ja tunsin itseni lähinnä ihmisen raadoksi. Kotona ei ollut ketään, koska kaikki olivat Jämsässä. Kaikessa hiljaisuudessa menin makaamaan sohvalle ja avasin digiboksin, siellä oli kolmen viikon Salatut elämät tallennettuina.

Erasmus-elämä on ollut erikoista. Jokaisen päivän arvo kasvaa huomattavasti, kun siirtyy elämään jotain hieman erilaisempaa elämää eri ympäristöön. Täytyy olla elossa, liikkeellä, nähdä ja kokea joka päivä. Miksi emme ajattele näin normaalissa ympäristössämme? Eräs ystäväni taas kuvaili Erasmus-elämää, ettei se ole oikein normaalia. Olemme kuin kaikki pienessä akvaariossa, jossa jokainen tyyppi on aivan pihalla ja kaikki törmäilevät toisiinsa. Truman-show? En usko kuitenkaan, että kukaan ihminen jaksaisi loputtomasti elää jokaista päiväänsä kuin viimeistään. Sitä ahmii uusia maisemia, ihmisiä ja kokemuksia jatkuvasti ja lopulta tajuaa, etteivät ne tunnu miltään ilman jotain normaalia ja arkipäiväistä. Ja omituisinta on se, että mietin, että olenko tehnyt tarpeeksi: tavannut tarpeeksi ihmisiä, käynyt tarpeeksi monissa tapahtumissa, tehnyt kaikkea mahdollista, elänyt ja kokenut. Sitä on tyytyväinen, jos tietää, ettei ole ainut ihminen, joka on jäänyt illaksi kotiin. Kai se on luonnollista, mutta myös aika erikoista, kun alkaa tarkastelemaan tätä toimintaa hieman objektiivisemmin. Mietin usein myös, että sitten, kun olen Helsingissä voin viimeinkin levätä, nukkua ja hengähtää. Nyt kun ajattelin, niin toikin on aika omituinen ajatus, enkö mä lepää täällä? Liiallinen kaiken uuden kokeminen hengästyttää? Tää tuntuu kuitenkin kokoajan lomalta kaikesta. Voisin jatkaa tämän aiheen pohtimista aika kauan, kunnes varmaan siirtyisin miettimään elämän tarkoitusta ihan yleisesti ottaen.

Yleisesti ottaen vielä. Kirjoitin anopillenni sähköpostin ja sanoin näin: "Hieman omituista ja haikeaa lähteä täältä, mutta olen myös tyytyväinen kun pääsen Suomeen. Eli ihan hyvä juttu, juuri näinhän sen varmaan pitäisikin olla!" Ennen tänne lähtöäni muistan yhden synkän ja pimeän (sekä saatanan kylmän) tammikuisen aamun Mikkolantien bussipysäkillä. Odotin jälleen bussia numero 72 ja mietin, miten siistiä, kun ei tarvi mennä kohta samoilla typerillä busseilla samoja reittejä. Ja se oli totta. Mutta nyt, kun mietin se ei edes tunnu niin pahalta nähdä samat paikat. Saa kyllä nähdä miten pian taas kyllästyn.


Liiallinen ajatteleminen loppuu nyt. Elo kuitenkin täällä vielä jatkuu ja odotan myös innolla pientä reissua kesäkuussa. Tänne on tulossa huiput loppuajat. Kokeiden loppumispäivänä pyjamabileet, sitten viikonloppuna festivaalit merenrannalla, vielä viikko lomaa rakkaassa Nantesissa ja sitten yöksi Pornicciin rannalle. En jaksa odottaa. Pakko kärsiä pari päivää, että voin nauttia näistä.

Näin olen taas käyttänyt yhden tunnin opiskelustani johonkin muuhun. Aplodit kiitos!

Ps. Onko mulla lukijoita? Jos on sanokaa hep tai jotain! Mua vaan kiinnostais tietää.

Katkon sun peukalon...

Premier de Mai

Hyvää vappua kaikille! Kateellisena olen katsellut kaikenlaisia Vappu-hehkutus postauksia ja uutisia Suomesta. Täällä ei sitä ollut, mikä oli vähän nuivaa. Eilen, vappu-aattona, suurin osa baareista oli kiinni, mitä hittoa... Tänään myös mahdollisimman moni paikka oli kiinni, huipennuksena se, että julkinen liikennekin oli pysäytetty koko päiväksi. Ranskalaiset eivät kyllä todellakaan tykkää työnteosta. Kävin kuitenkin istumassa Ilê de Versaillesissa, läheisellä joella oleva pieni saari, jossa on japanilainen puutarha. Söin siellä piknik-hengessä hedelmä-salaatin ja kylmiä nakkeja. Nakit olivat ällöjä ja lopulta joku koira tuli repimään sitä pakettia. Juteltiin aika paljon Martinan kanssa. Myöhemmin mentiin sitten Terezan ja Martinan kanssa kävellen keskustaan ostamaan jäätelöt, eli sekin perinne tuli täytettyä. Lisää tyttöjen juttuja.

Erasmuksen loppu alkaa häämöttää. Mun vika kuukausi starttas tänään. Täällä tuntuu, että elää elämäänsä kokoajan. Toivon, että pidän tämän asenteen myös Suomessa. Sielläkin oli paljon tekemistä, mutta pakollista tekemistä oli liikaa. Haalin aina liikaa kaikkea. Täällä on ollut aikaa ihmisille ja jopa urheilullekin. Ruuanlaitolle. Postikorttien seinäänliimaamiselle.

Aion varmaankin ostaa reilikortin, jolla palaan Suomeen. Mulla on aika epämääräisiä suunnitelmia tästä matkasta. Kaksi ekaa viikkoa Marketan kaa. Sitten ainakin tiedän, että tukikohtia löytyy Berliinistä, Lontoosta ja Prahasta. Myös varmaankin muista paikoista, mutta saa nähdä. Toivon kovasti etten joudu uusintakokeisiin, tai en kyllä varmaankaan aio tehdä niitä, jos sellaisia on. Aika kehnosti olen pärjännyt kouluhommien kanssa, parista työstä olen juuri ja juuri saanut 10. Eli pienimmän millä pääsee läpi. Samalla se on keskitaso, mikä on hieman erikoista (asteikko 0-20). Ranskalaista logiikkaa. Täällä kuitenkin nää tyypit saa koko lukukaudesta yhden arvosanan, johon lasketaan kaikkien töiden keskiarvo.

Tänään on omituinen päivä. Viime Vappu, joka oli erityisen kummallinen ja jälkensä jättävä, tulee väkisin mieleen. Aika paljon sitä voi muuttua vuodessa, mutta ei kuitenkaan yhtään.

Lopuksi pari tosi rumaa kuvaa musta. Ja pari muutakin tästä päivästä.

PUR PORC.

Hassu koira.

Kauniita kukkia ja tyttöjä! Kaunis Nantes!

Vessa mainospylväässä! En ollut nähnyt ennen.

Mun vappu-jäätelö!