det regnar

Kevät on siis, sillä olin aamulla lenkillä Töölönlahdella. En kyllä jaksanut hölkätä koko kierrosta. Innoissani kyllä lähdin hölkyttelee, sillä selkäni ja muut paikat oli niin jumissa niin ajattelin sen tuntuvan jotenkin taivaalliselta. Sit mulle kuitenkin alkoi keuhkoja ahdistaa, olkapää ja polvi olivat kipeitä. Great shape.

Ollaan Nukkekotia siis työstetty viime aikoina. Henrik Ibsenin klassikkonäytelmä; suhteellisen kuivaa dialogia, mutta silti aika deeppi tarina. Onhan se kuitenkin klassikko ja jokin hyvä asia tekee näytelmästä klassikon. Eihän niitä ihmiset muuten lukisi satojenkin vuosien jälkeen. Mun noi kaksi hahmoa alkaa hahmottua ehkä hieman päässä. Olen siis sivurooleissa Rouva Linde sekä Krogstad. Erikoista porukkaa, norjalaiset.

Huomenna ilmeisesti tulee jokin suht maineikas ohjaaja seuraamaan harjoituksia. Eipä muuta. Edelleen: kesätöitä, kiitos.

Olen todella hämmentynyt. Yksi kauan sitten tuntemani ihminen on kai kuollut. En tiedä onko hän vai ei. Enkä siis ikinä ole tuntenut häntä erittäin hyvin, satuimme vain olemaan samalla luokalla yhdeksän vuotta. Hänestä on paljon muistoja, aika erikoisia sellaisia. Tuntuu kuitenkin pahalta ajatella, että itseni ikäinen ihminen, jonka tunsin joskus (vaikka heikosti), ei ole enää olemassa.

Tuntuu tylyltä tuollaisen jutun jälkeen kirjoittaa jostain yhtä normaalista kuin mun koulutehtävistä. Harvoin jaksan katsella näitä mun matkailun sivuaineen tehtäviä, mutta aina, kun jaksan vaivautua, niin ne ovat kuitenkin aika mielenkiintoisia! Esimerkiksi nyt pitäisi kertoa viimeaikaisista matkustuskohteistaan.

Eilen oli mukava vapaapäivä. Sisäpiknikit on aina hyviä. Illalla kävin saunassa ja söin ja join vähän viiniäkin. Sosialisoin perheeni kanssa. Sitten katsoin joskus myöhään vielä Pieni merenneito, mmmm. Tää on mun lemppari. Ai mitkä ne on?



ps. Niin ja Salkkareiden Paulahan se siinä lauleskelee haha.

Let's roll!

Juu tällainen tästä sitten tuli, katrikabum. Ilmeisesti kaikki nimet mitä mä haluisin on jo varattu, mutta täähän kuvaa mua hyvin. En hirveästi räjähtele, mutta näytän räjähtäneeltä. Joskus kauan sitten tuli sellainen piirretty, jonka nimi oli "Katri kabum!". Siinä oli sellainen Katri, joka aina suuttu kauheasti ja räjähti lopulta.

En todellakaan tiedä mistä tämä blogi tulee kertomaan. Ehkäpä elämästäni tai aiheista, joista vaan tykkään yleisesti valittaa, maailman epäkohdat ja tietysti omaa pientä nippelitietoa, jota tykkään kovasti jakaa.

np. The sounds - Dorchester hotel