Kesäterveiset

Kesä on, mutta muiden mukaan se on vasta tulossa. Mulle tää on kyllä jo kesä, että aurinko paistaa, on noin 20 astetta ja voin olla rannalla bikineissä. Kesä tuo mukanaan monenlaisia iloja, jäätelöä, retkiä ja loputtomasti hienoja kesäsuunnitelmia. Suunnitelmia alkaa olla jo aika paljon ja loppujenlopuksi en toteuta varmaan mitään.

Kesä tuo myös mukanaan siitepölyn. Eilen heräsin toinen silmä punaisena, käsivarsia raapien ja muutenkin erittäin tukkoisena. Olisi tehnyt mieli nukkua satatuntia ja sen melkein teinkin. Makasin lähes koko päivän sängyssä. Tein kyllä pienen retken ruokakauppaan ja postiin, sekin tuntui aika ylivoimaiselta. Profiter les temps... suorastaan raivostuttavaa, kun ulkona on varmaan viikon kaunein ja kuumin päivä, eikä pysty mihinkään.

Viikonloppu oli hyvä. Se oli myös lähes alkoholiton mistä voi olla vain ylpeä, kun täällä on. Perjantaina tehtiin pieni ekskursio toiseen asuntolaan ja syötiin muiden ruuat. Lopulta aivan hiton vihainen nahkahansikkainen ovimies tuli häätää kaikki ulos. Kun olimme ulkona, niin asuntolan johtajatar/sihteeri/mikä lie tuli häätämään pois tontilta. Sellasta.

Lauantaina lähdimme aamulla Terezan autolla toisen kerran Porniciin, merenranta kylä tunnin päässä Nantesista! Nautimme koko päivän auringosta ja meri-ilmasta rannalla. Rohkeimmat (eli suurin osa) uskaltautui myös uimaan. Atlantin meriveden lämpötila ei omasta mielestäni ole ihanteellisin maaliskuussa, niin pysyttelin kuivana. Se on oikeasti siis ihan hirveän kylmää. Nautin bissen kalliilla terassilla katsoen Atlantin merta Amerikkaan asti. Illalla, kun palattiin Nantesiin niin täällä oli käynnissä kunnon sekasorto. Päivällä oli ollut mielenosoitus toista lentokenttää vastaan ja illalla se oli muuttunut joidenkin nuoriso-huligaanien väkivaltaiseksi yhteenotoksi poliisien kanssa. Ei enää oltu kauheasti lentokenttä-asialla. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja mielenilmauksia, jotain kamaa oli poltettu ja joka puolella oli poliiseja. Aika monet teistä oli suljettu ja oli melkein mahdoton päästä kotiin. Päivän mielenosoitus olisi ollut kiinnostava nähdä, koska kaupunki oli täynnä traktoreita ja heinää. Mutta illalla lähinnä pelotti, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Hiekkaa jokapaikassa, palanutta ihoa, eväitä ja kavereita. <3

Sunnuntai-aamuna lähdettiin sitten pyöräretkelle lähiseuduille. Aamulla lainasin pyörän yhdeltä tytöltä ja väkisin muutama muukin halusi tulla mukaan. Tietenkin siitä tulee aina ongelmia, mitä enemmän ihmisiä tulee mukaan. Ärsyttävää, kun ei anneta ikinä tehdä mitään itse. Nojoo, lopulta päästiin kuitenkin onnellisesti juna-asemalle pyörien kanssa. Päätettiin nimittäin ottaa juna Nantesista lähikylä Clissoniin ja sieltä pyöräillä takaisin Nantesiin.

Clissonissa olin käynyt jo talvilomalla päiväretkellä, se on kiva paikka. Silloin suuri linna oli kiinni, koska oli tiistai. Ja tällä kertaa se oli tietenkin myös kiinni, olisi pitänyt odottaa muutama tunti. Hieno tuuri mulla. Lähdimme polkemaan Clissonista pois; aurinko poltti niskaa ja maisema oli täynnä viininviljelmiä. Tää on sitä oikeaa Ranskaa. Pyörä, jonka olin saanut lainaan, osoittautua aikamoiseksi riesaksi. Asento missä istuin oli vähintäänkin epäergonominen ja sovitettu kyyryselkäisille kääpiöille. Ohuissa renkaissa ei myöskään ollut kauheasti ilmaa, joten tuntui, että vedin mukanani jonkinsortin kivirekeä. Joskus oli paljon helpompi kävellä. Retki alkoi jossain vaiheessa muistuttaa ala-asteen pyöräretkiä, joilla olin aina se viimeinen. Näin muut luokkalaiset kaukana horisontissa ja välillä opettaja saattoi odottaa minua etten eksyisi. Kun muut pitivät taukoa, niin minä pyöräilin ottaakseni muut kiinni. Kun saavuin paikalle, niin tauko oli ohi. Viinitiloja ohittaessa mieleen tosiaan muistui hyvin eläviä hetkiä Itä-Pakilan ala-asteen perinteisistä Vantaanjoen pyöräretkistä...

Suljettu.

Tietämättömänä tulevasta.

Kuitenkin. Tuli heitettyä hieman läppää tuosta pyörästä sen italiailaiselle omistajalle ja se ei kai ottanut kaikkea ihan läpällä. Pysähdyttiin syömään eväitä joen varrelle ja hieman reposeeraamaan. Tapasimme myös Alessandron siellä. Tosiaan unohdin kertoa, että yksi seurueestamme myöhästyi aamun junasta noin 5 sekunttia ja hän pyöräili meitä vastaan. Hätäpäissämme Anniinan kanssa ostimme erään kylän pikkukaupasta (lihakauppa/deli, en muista ranskankielistä nimeä) jotain tosi random-eväitä. En ole vieläkään uskaltanut avata hedelmämix-purkkia. Aluksi olimme ajaneet aika isojen teiden laitoja, mikä ei ole kauheen turvallista. Siirryimme pikku poluille joenvarteen ja jatkoimme matkaa isojen lehmien saattelemana.

Lopulta saavuimme Vermouttiin ja oli aika bisselle. Sen jälkeen takamus oli niin kipeä, että oli jo aika kurjaa. Reidet huusi hallelujaa ja yksi bisse suhisi päässä. Kun viimein näin kaukaisella sillalla Nantesin rakkaan ratikan, niin alkoi jo olla hieman parempi fiilis. Nantesissa vielä nautittiin bisset ja ranskalaiset. Piti palauttaa pyörä. Oli kyllä kiva päivä ja viikonloppu.

Puumaja. Vertou.

Onnistuneelle pyöräretkelle!

Sori, jos mun kerronta on omituista. Vaikea taas kirjoittaa suomeksi. Huomenna on koe, en ole valmistautunut yhtään. En kyllä tiedä miten valmistautuisin edes, kun saamme jonkun artikkelin ja siitä pitää vastaa kysymyksiin. Voisin opetella ranskan kielioppia ja kaupunkimaantieteen sanastoa, mutta varmaan tiedättekin, ettei kauheasti inspiroi. Tänään kyllä sain postissa erittäin inspiroivan lahjan. Ihanasta keltaisesta Muumi-laatikosta löytyi mansikkaremmejä, Fazerin sinistä, Niiskuneiti pastilleja, salmiakkeja ja tutti-hedelmäkarkkeja sekä punaisia apinoita. Sekä pieni kirje. Hih.

Tällä viikolla suunnitelmissa opiskelua, koska ensi viikolla on paljon palautuksia. Lauantaina lähden myös geomorfologian kenttätyö-retkelle Finistreen Bretagneen! Hyvää viikkoa sinne! Salut!

Cartedor-aidon vaniljan makuista jäätelöä vadelmahillolla. Tulee mieleen mummi, joka kesäisin halkaisi mulle lähes puolikkaan Valion vaniljakermajäätelön litranpakkauksesta kippoon ja siihen lisättiin vadelmahilloa.

Pahaa maitoa

Äsken katsoimme Asian ja Martinan kanssa The Artist leffan, käypä! Eilen yöllä tuijotin myös The Notebookin, se on ihana. Oon tällä hetkellä romanttisten komediadraamojen lumoissa. Tänään oli myös ensimmäinen koe. Olo sen jälkeen oli aika kurja, koska en ymmärtänyt kunnolla ohjeita, mutta sain väsättyä tietokoneella jonkinlaisen kartan. Tosi ruma se ainakin oli. Toivon vaan, että opettaja todellakin tajuaa, että oon vaan tyhmä erasmus ja vähän niinkun lomalla täällä. Päätin suosiolla jättää gym tonicin (eli jonkun kamalan aerobic-tunnin) väliin ja menin Mariannen seuraksi ostamaan kenkiä ja kaakaolle.

Puolentoista kuukauden jälkeen alkaa huomata kuinka elämä muuttuu arkiseksi myös täälläkin päin maailmaa. Ensimmäiset viikot tuntuivat lähinnä selviytymiseltä, mutta nyt olen huomannut, että elämä on loppujenlopuksi aika tavallista täälläkin. Kokeita ja tehtävien palautuksia alkaa olla lisää lähiaikoina. Pitäisi kai siis opiskellakin... aiemmin tuntui, että oon lähinnä jollain lomalla täällä. Onhan täälläkin uusia asioita joka päivä, mutta kuitenkin arki rullaa.

Oon ruvennut aika kunnianhimoiseksi ruuanlaiton suhteen. Suomessahan siis keittiö-historiani oli aika surullinen, turvauduin suurimman osan ajasta Unicafeeseen ja Ristorante Mozzarellaan. Tai kaikkeen mitä oli suhteellisen helppo tehdä, koska mulla ei oikeastaan ollut aikaa/halua tehdä mitään ruokaa. Nyt huomaan, että jääkaapissani on kaikkea ihmeellistä tavaraa, kuten ranskalaisia herkkusieniä (champignons de Paris), kikherneitä, iso kasa pinaattia ja jotain kanaa. Nyt pakastimeni on tyhjä, enkä ole oikeastaan ostanut varsinaisia einesruokia ensimmäisen päivän jälkeen. Ehkä lohkoperunoita ja jotain semmosia. Valmistin yksi päivä nakkikastikettakin äitini reseptin mukaan. Tein myös loistavaa ratatouillea. Viimeisin mahtipontinen toteutukseni oli sunnuntai-illan pinaattikeitto ja keitetetyt kanamunat. Käytin siis tuoreita pinaatteja torilta, mutta lopputulos oli aika mitätön. Keitto ei maistunut miltään ja kaikkia vähän nauratti. Lisättiin Martinan kaa siihen paprikamaustetta.

Heinille ja muillekin ihmisille resepti mauttomaan pinaattikeittoon:
Läjä pinaatinlehtiä
Jauhoo pari ruokalusikkaa
Voita joku 20g
Kermaa tai maitoo pari desii
Vettä noin litra
Epämääräisiä mausteita

Ryöppää pinaatin lehdet. Eli keitä hetki hieman suolaisessa vedessä. Sit ala pilkkoo, siis pöydällä, kun olet kaatanut vedet pois. Sulata kattilassa voi ja heitä jauhoo sekaan ja pilaa kattila samalla. Sit heitä sinne vettä, äläkä tietenkään hanki kasvisliemikuutiota, joka voisi pelastaa keiton. Sit heitä sekaan kermaa vähäsen, täällä random kiinteetä créme fraichea enemmänkin. Sit pinaatit. Sit sekoita ja yritä maustaa kolmella eri mausteella mitä sattuu olemaan. Käytä myös epätoivoisesti naapureiden eri mausteita. Kanamunat kannattaa keittää, sillä ne pelastaa keiton.

Nojoo, tosissaan pari muuta söi vieressä täydellistä pihviä ja quichea, kun mä ryystin tota keittoo. Ruuanlaitto on mulle aika tuntematonta. Ehkä jotain naurattaa lukiessaan tätä, mutta en oikeesti ole mikään Master chef, niin mulle tää on iso juttu, että edes yritän. On ollut onnistumisiakin, kuten se ratatouille namnam. Täältä on kyllä vaikea löytää tiettyjä asioita kaupasta. Hyvää maitoa ei ole olemassakaan ja myös jauheliha on kortilla. Yleensä niistä on tehty sellaisia valmiita jauhelihapihvejä. Täällä käytetään myös aika paljon kaikkia outoja säilykkeitä, kuten valmista Bolognese kastiketta lihan kanssa. On vaikeampi löytää tavallista pastatomaattikastiketta. Ite en tykkää kauheesti mistään lihasäilykkeistä, kun ei oikeesti tiedä mitä siellä purkissa on. Ihanaa kuitenkin on, että täällä on pieniä kauppoja eri asioille ja leivän ostaminen boulangerista on tietenkin must. Suomessa tuli harvemmin käytyä leipomossa. Pinaatinkin ostin torilta ja hedelmä/vihannes valikoima torilla on huikea!

Tähän en ees anna reseptiä, sillä se on tehty äidin salaisella reseptillä. Lisäks tosta lihoaa.

Näin viime yönä unta, että pääsin päiväksi Suomeen ja olin hyvin onnellinen, koska sain ottaa vaatekaapistani mukaani lisää vaatteita. Täällä tuntuu ärsyttävältä, kun ei ole paljon mitä laittaa päälle. 500 euron luottokorttilaskukaan ei kauheesti innosta mua shoppailemaan. Siinä oli kyllä paljon Pariisi menoja yms.

Mitäs muuta tästä arkielämästä. En ole kertonut melkein mitään, joten kerron jotain tästä mun asuntolasta. Juuso kuvaili asuntolaani "armeijan kasarmiksi". Välillä olo onkin hieman alokasmainen, sillä täällä on concierge, eli ovimies, joka kyttää kuka tulee rakennukseen sisään. Mun huone on 8 neliömetriä. Nukun noin 60 senttimetrin sängyssä. Öisin välillä kuvittelen, että olen Helsingissä ja niin aionkin tippua omasta sängystäni lattialle. Se on aika koomista. Oma vessa ja suihku ehdoton plussa ja jääkaappikin on hyvä. Säilytystilaa on liikaa, sillä mulla ei oikein ole mitään tavaraa. Niimpä olen alkanut päällystämään seiniäni postikorteilla sisustukseksi. Aina, kun menen toisten ihmisten huoneisiin, niin ne on vaan niin paljon kodikkaampia. Keittiö on yhteinen kerroksissa. Joskus, jos joku jättää esim. roskia sinne tai muuten vaan bordellin (sotkun ranskaksi, quel bordel!), niin keittiö saatetaan sulkea. Joskus päiviksi, miksei vaikka viikoksi. Ulko-oveen ilmeistyi myös joku viikko sitten lappu, ettei saa kopistella korkokengillä klo 22 jälkeen.

Nyt postikorttiseinällä on jo kuusi eri ja muutamia odottamassa teippausta. Yks yö yhet tyypit tiputti mun korttei tonne sängyn väliin! Ei voi saada takaisin!

Never forget!

Omasta ikkunastani näkymä on jonnekin epämääräiseen sairaalaan, en tiedä mikä se on. Mutta näen suoraan ikkunoista sisään, kun joku raihnainen ihminen makaa sairaalapedissä. Eräs kissa myös tarkkailee tänne päin aidalta, ehkä se on McGarmiwa. Alue on rauhallinen, yöllä liiankin. Pelottaa kävellä yksin kotiin, koska missään ei ole ketään. Mäen päällä on kirkko ja kellot herättävät hyvin viikonloppuaamuisin krapula-ihmisen.

Conciergejä on monia. Viikolla iltaisin on yleensä vanha mukava mies, jota sanomme Platoniksi. Silti joka viikonloppuyöksi saapuu aina yhtä ihana kalju-lunettes eli silmälasipää. Sain tokalla viikolla jo häneltä varoituksen ja jouduin johtajattaren puhutteluun. Nyt mulle on selvinnyt, että lähes kaikki erasmukset ovat saaneet varoituksen ekoina viikkoina, ilmeisesti tyyppi haluaa näyttää kaapin paikan ulkomaalaisille. Se valvoo ja kävelee kerroksia. Oon kuullu myös huhuja, että se on nauhoittanut ihmisten keskusteluita. Ehkä se kuuntelee nytkin mun oven takana. No ei sentäs.. en kyllä uskalla mennä katsomaan ovisilmästä. Täällä on vähän mahdoton pitää mitään erityisiä juhlia viikonloppusin, kun saa kokoajan miettiä milloin herra saapuu valittamaan. Kun lähden Suomeen niin teen täällä kyllä jonkun jäätävän jekun sille.

Yhteiselo asuntolassa on ihan jännää. Helsingissä pystyin jäämään kotiin "yksin", jos halusin. En vastannut puhelimeen ja leiriydyin sänkyyni tai television ääreen, jos tarve vaati olla yksin. Täällä se on vähän vaikeaa, yleensä joku tulee aina koputtelemaan ja kysymään ruokaseuraa tai tee-seuraa. Se on kivaa. Tänään ei olisi kyllä huvittanut nähdä ketään, mutta loppujenlopuksi leffa ja iltaseura kuitenkin piristi. En siis kyllä mitenkään tunne asuvani yksin, vaikka onkin tää oma pikku koppi. Niin ja tän asuntolan nimi on Chanzy. Mutta mä sanon aina Chanchy. Suomalaiset ei osaa sanoa z-kirjainta.

Täällä on myös piano ja kirjasto! Ja muitakin hienoja viihdykkeitä.

Ja kivoja ihmisiä<3

Nojoo, aika lopetella.
Bisous!

Niin ja tääl on tällä viikolla 17-20 astetta päivisin, NAUTTIKAA SUOMEN MAALISKUUSTA!

Voyages en France part 1. : Paris X 2

Moi. Tää päivä on mennyt siinä, että heräsin ensiksi klo 12. Avasin hieman verhoja ja katoin, että ulkona sataa ja tuulee. Päätin laittaa verhot kiinni ja mennä takaisin nukkumaan siis. Sen jälkeen päivä jatkui syöden välillä ja jotain ihmisiäkin näin täällä. Latasin jonkun paskan leffan koneelle, mutta se ei toimi. Latasin cdon.comista "vuokralle", voisko joku kertoo miten muuten saan katottua leffoja? Tai jotain!

Enivei. Ajattelin, että kirjoittaisin vähän reissuista täällä Ranskassa. Oon tehnyt jo muutaman reissun: kaksi kertaa Pariisiin ja päiväretkiä lähiseuduille, kuten söpöön pikkukaupunkiin Clissoniin, rannalle Porniciin ja aitoon Bretagnen kaupunkiin Rennesiin. Olin myös yhden yön Marketalla Toursissa vaalivalvojaisissa.

Pariisissa olin tammikuun lopussa Marketan kanssa kaksi yötä ja nyt mun talvilomalla Juuson kanssa kolme yötä.

Marketan kanssa tarkoituksena oli käydä äänestämässä presidentinvaaleissa, koska Haavisto oli päässyt toiselle kierrokselle. Tehtiin myös jotain tyttöjuttuja, kuten shoppailua. En kyllä ostanut mitään kuin postikorttei. Oltiin yötä hostellissa nimeltä Woodstock hostel, erittäin hyvä mesta! Meidän dormissa asu aika random porukkaa, yks omituinen sveitsiläinen, joka oli vaihtarina Pariisissa, mutta ei ollut vielä löytänyt asuntoa. Sit pari jätkää, jotka näki yleensä vaan nukkumassa. Perjantai-iltana tulin aika myöhään Pariisiin ja ehdin syödä vain paniinin.

Lauantaina lähdettiin metsästämään Suomen suurlähetystöä, joka oli aika lähellä Eiffeliä. Tuli hienoja kuvia äänestystilanteesta. Ton jälkeen lähdettiin näkemään Eiffel torni! Mua vähän jännitti, koska se oli mun eka kerta! Kävelimme pikkukatuja Eiffelin takana ja yhtäkkiä näimme tornin pilkottavan! Sitten se tuli sieltä pikkuhiljaa esille! Turistiryntäys siellä oli aika suuri, joten ei edes yritetty päästä ylös. Ton jälkeen piti saada perinteiset vaalikahvit ja sitten jatkettiin vielä teemaa Pekka Haavisto flashmobin merkeissä. Sellanen oli tosiaan järkätty Eiffelil ja ajateltiin eka et katellaan jostain kauempaa, että tapahtuuks siellä jotain. Lopulta kuitenkin tajusin itekin hilluvani siellä Pekka naamari päässä.

Täyttämässä kansalaisvelvollisuutta.

Armangeddon-fiilistä

Tää kuva ei oo mun ottama, vaan jonkun pojan.

Tehtiin jotain random kävelyä aika paljon ja syötiin jossain kivassa paikassa, ruoka oli ilmeisesti jotain luomuruokaa ja syötiin tollaset herkkuleivät. Tartines? Mulla ei oo enää hajuakaan missä oltiin, mutta oon nähnyt samoja ravintoloita enemmän. Vähän shoppailua (paitsi mä joka en ostanut mitään) ja mentiin hostellille mistä mentiin vielä Montmartreen viinilasilliselle ja syötiin galettes!

Sunnuntaina mentiin Montmartreen kävelemään ja syötiin aamupala Amélien kahvilassa tietty! Varmaan hyvin alkanut business kukoistaa siellä sen leffan jälkeen. Sacre Coeur oli hyvä paikka. Istuttiin portailla ja viihdettä oli tarjolla joka puolella: mies kitaran kanssa laulamassa hittejä ja lyhtypylväässä jalkapallon kanssa temppuileva lihaskimppu. Hieno paikka. Sain kyllä pienen järkytyksen, kun päätettiin mennä jotain "kivaa" metsäreittiä alas ja saatiin huomata, että niissä pusikoissa voi nähdä mitä tahansa. En suosittele, ellet ole mieltynyt itsensäpaljastelijoihin.

Sen jälkeen suunnattiin vielä Latin quartieriin. Kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni, koska oli sunnuntai. Ei oltu oikein varauduttu tähän. Törmättiin johonkin vitun isoon Pantheoniin myös. Siinä vaiheessa vähän alko ärsyttää, että miten kaikki on vaan niin isoa ja hienoa. Se oli ilmeisesti Marie Curien ja Voltairen hauta myös. "Siis mitä vittua?" Kaksi hobittia ei kestä liikaa liian isoja asioita. Jossain välissä ehdittiin käydä myös rakennuksessa, jossa oli erilaisten taiteilijoiden ateljeita ja missä näki aika paljon erilaisia töitä. Samalla kadulla kuin Opéra! Syötiin vielä Latin quartierissa menu, tämä oli todennäköisesti se, mikä koitui vatsani kohtaloksi sunnuntai yönä, kun olin palannut Nantesiin. Ranskalainen sipulikeitto ei ihan vastannut ajatuksiani herkullisesta keitosta. Märkiä paahtoleivänpalasia. Sitten olikin aika erota Marketasta taas ja lähteä Montparnassen asemalle ja kohti Nantesia.

Liian isoa.

Lost in translation.

Yök.

Toinen Pariisi kerta oli Juuson kanssa viikko sitten. Lähdettiin torstaina Nantesista TGV:llä. Oltiin varattu hotelli ja se tuntui niin luksukselta verrattuna huoneeseeni täällä ja varsinkin siinä vaiheessa, kun mun kahdeksan neliön huoneessa oli asunut kaksi ihmistä kolme päivää. Huh. Yli 140 cm sänky, televisio, vedenkeitin ja hiustenkuivaaja! Aamupalakin irtos hotellissa 9 eurolla, pas mal.

Torstai-iltana ei ehdittykään tehdä muuta kuin mennä syömään Mariannen ja Alexin kanssa. Ne on kaks maantieteilijää Nantesista ja nekin oli tullu lomalle Pariisiin. Ravintola oli L'auberge de deux ponts, loistava paikka suosittelen! Loistavan menun sai 20 eurolla. Se sijaitsi Seinen yhellä saarella, mistä ilmeisesti koko Pariisi on lähtöisin. Ruuan jälkeen tehtiin kävelyä, esim. lukko-sillalle.

Créme brillees!

Alex ja Marianne

Perjantaina herättiin turistikierrokselle. Mentiin Louvreen. Se museo on musta yliarvostettu. Onhan se iso, mutta tykkäsin kuitenkin enemmän Pietarin Eremitaasista. Mona Lisan luona oli sairas joukko porukkaa, en kyllä ymmärrä sitäkään, se on ihan huono. Aloin sitten mieluummin ottamaan kuvia siitä väkijoukosta, joka halusi nähdä Mona Lisan, koska se oli musta huvittavaa. Sitten vartija tuli sanomaan mulle jotain et mun ei pidä seistä niin päin ottamassa kuvia vaan olla sinne Mona Lisaan päin...

Mona Lisaa katsomassa.

Myöhemmin iltapäivällä käveltiin auringossa Place de Concorden läpi Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Tällä kertaa ei ollut niin kovaa turistirysää, joten ostettiin liput portaisiin! Jonotettiin ehkä 5 minuuttia. Portaat ei ollu edes pahat, mutta toiseen kerrokseen mentäessä aluksi vähän huimasi se korkeus. Mutta myöhemmin siihen tottu ja maisemat oli parhaat. Ihan eeppistä nähdä auringonlasku Eiffel-tornista poikaystävän kanssa.

Mentiin Marais kortteliin syömään, mutta päädyttiin johonkin tosi kiireiseen pitseriaan, jossa oli vähän ahdinko. Mutta maistui. Marais kortteli on myös aika suosittu mesta Pariisissa, mutta ite koin, että se ei ollut erityisen erikoinen. Kotimatkalla pistäydyttiin vielä terdelle.

Lauantaina mentiin Champs elyseelle kävelylle. Tuli nähtyä myös Riemukaari ja otettua super-kalliit kaakaot ja kahvit eräässä hassussa kahvilassa siellä. Yritettiin sen jälkeen tehdä jotain shoppailua, mutta kaikkialla oli tungos. Mentiin mieluummin sitten syömään galettesit, niin Juusokin pääsi kokeilemaan aitoa semmosta.

Minä lätäkössä Riemukaarella.

Tuntematon sotilas.

Illalla laitoin mun kivan mekon ja päätettiin lähteä etsimään jotain söpöä ravintolaa Montmartresta vikan illan kunniaksi. Hotellista poistuessa oli hieman omituinen olo, mutta löydettiin hyvä ravintola. Alkupalan tullessa pöytään omituinen olo jatkoi ja pian huomasinkin olevani vessassa oksentamassa. Tämän tein seuraavankin ruokalajin jälkeen. Jälkiruokaa en pystynyt edes maistamaan, joten Twilightin lääkärivampyyrin näköinen tarjoilija toi mulle minttuteetä. Sitä juodaan täällä aina vatsatautiin. Kaikki ruoka oli täydellistä, menuuseen kuului lasi skumppaa ja oltiin vielä onnistuttu ostamaan pullo viiniä. Itse en oikeastaan kuitenkaan loppujenlopuksi syönyt enkä juonut melkein mitään, kaikki meni pönttöön. Juuso joutui siis juomaan ja syömään aika paljon, joten kun oltiin hotellissa niin se sammui ja mä katoin huonovointisena ranskaks dubattua Kick-ass elokuvaa. Silloin ei kauheesti naurattanut ja en edes voi kuvailla vitutuksen määrää, nyt kuitenkin naurattaa jo koko juttu

Lisää Amélie kohteita.

Hmm ihan hyvältä maistuu.

Noin kymmenen oksennuskerran jälkeen.

Sunnuntaina ehdittiin vielä käydä Notre damen kirkossa ja kävelyllä niillä seuduilla. Seinen kirjakauppiaat ovat parhaita. Syötiin myös Latin quartierissa ja sain jopa jotain alas. Juuso kokeili etanoita! Pian koittikin aika, että Juuson piti lähteä lentokentälle ja saatoin sen juna-asemalle ja se joutui menemään suoraan junaan sisälle ja jäähyväiset eivät olleet pitkät. Vilkutin vielä junan ikkunaan viimeiseen asti, mutta en kyllä ole ikinä tuntenut itseäni niin orvoksi, kuin jäädä yksin Pariisin juna-aseman laiturille. Tuntui omituiselta, etten lähtenyt Helsinkiin ja kokoaika täällä Nantesissa tuntui siltä, etten olis ikinä ollutkaan täällä. Että koko kuukausi olisi ollut vain unta. Loppupäivän vaelsin masentuneena Montmartressa ja ostin yhden korun muistoksi Pariisista. Söin myös jättimäisen vohvelin hillon ja kermavaahdon kanssa ja surkean caputsinon. Matka Nantesiin oli tuskallisen pitkä, koska mun piti vaihtaa junaa Le Mansissa, mutta lopulta olin täällä ja ei sitten enää edes tuntunutkaan niin omituiselta olla täällä.

Eläinmarketti Notre damen luona.

Notre damen messu.

Juuso ja etanat.

Mä ja "joku vitun sorbetti".

Juuso tykästyi Ranskaan ja osti hatun. :)

Seinen kirjakauppiaat.

Montmartre.

Alan kyllä ymmärtämään miksi ranskalaiset eivät erityisemmin välitä Pariisista. Se on hyvin meluisa ja kiireinen kaupunki. Likaa ja paskaa löytyy myös. Ja onhan se myös kallis. Silti mä tykkään Pariisista. En voisi ikinä kuvitella asuvani siellä, mutta turistille se on hyvä. Oma lempparipaikkani on Montmartre, vaikka sekin on nykyisin turistien valloittama. Pikkukujat, putiikit ja ravintolat siellä on vaan niin ihastuttavia. Sinällään kyllä ärsyttää se, että kaikki kohteet siellä on sellasia, mitkä kaikki on nähneet ja ne on niin peruskamaa. Kaikki tekee samat asiat Pariisissa. Kaupunki on täynnä hienoja rakennuksia ja monumentteja, että jossain vaiheessa ei vaan jaksa enää: Marketan ja mun Pantheon reaktio. "Mitä vittua? Miks kaiken pitää olla niin isoa?". Varoituksena kuitenkin, että Pariisi on vatsataudin luvattu kaupunki, Pariisi vs. Katri, 2-0. En suosittele myöskään erinäisiä pusikoita enkä Barbres Rocheolles (tai joku sinne päin) metroasemaa, siellä on seisovia ja kusevia miehiä paljon. Myönnän silti, että pidän Pariisista kaikesta kliseisyydestä huolimatta. Nantesissa on hyvä asua, mutta Pariisi on Pariisi aina. Ensi kerraksikin jäi onneksi paljon nähtävää ja tekemistä; Versailles, Seinen jokiristeily, katakombit, Musée d'Orsay ... Paris je retourne.