Juhannuksen viettäminen Helsingissä ei ole mulle mitään uutta, sillä muinoin oltiin täällä perheen kanssa lähes aina ja mentiin aina Seurasaareen. En olisi laittanut hanttiin mökkijuhannukselle, se olisi ollut paljon kivempikin varmaan. Mutta tykkään Helsingistä myös paljon juhannuksena, autiot ja valoisat asfalttikadut. Sekä perinteinen sadesää tietenkin!
Makkarat paistuivat juhannusaattona Pihlajistossa Miikkan parvekkeella. :) Sitä ennen oltiin kyllä Juuson kanssa syöty meidän isän tekemät sörsselit, naudan sisäfileepihvi mukaanottaen.
Makkaraa ei kannata pelkästään syödä! Se on oikein herkullista myös juoman seassa.
Eipä tarvitse tehdä juhannustaikoja! Ja kuka niihin uskoo, viime taioista päätellen...
Juhannuspäivänä suunnattiin käyttämään tuota laitonta laitetta vantskin rannalle!
Illan teemaksi varmistuivat linnut...
Noi lokit on kyllä sekoja. Varsinkin merellä päin. Näistä kuvista myös huomaa, että kenen kanssa siis lähinnä olen viettänyt juhannusta.
Tänään tuli taas nukuttua pitkään ja kävin myös hieman aleissa, ostin kolme paitaa kaikki jotain 5-7e. <:
Joku ikivanha kuvasarja mun päivästä. 2009 keväältä. Klikkaa niin isontuu.
1. Herään. 2. Leikkasin vahingossa söpön paprikan. 3. Söin jonkun jymyaamupalan. 4. Syön. 5. Kutsu pääsykokeisiin. 6. Dataan lattialla. 7. Syön vähän lisää ja dataan vähän lisää. 8. Bussipysäkki. 9. Työpaikalle. (tai siis tuuraamaan puksuun) 10. Mätä hamppari ja salaattia iltapalaksi, sekä joku tallenne varmaan. 11. Simmut kii. 12. Nukkumaan.
Oon pari päivää viettänyt Kumpulan kampuksella. Tehden tehtäviä ja jäätyen liian kovan ilmastoinnin takia. Ikävää, etten vieläkään ole päässyt lomalle. Kohta tulee 11kk kunnon duunia täyteen ja alan olla jo aika loppu. Kunhan jaksaisin vielä vähän..Piristi hieman, kun näin paidattoman hyvännäköisen pojan siellä kirjastossa.
Kävin myös punttiksella. Olin unohtanut miten hyvältä tuntuu urheilla ja hikoilla. Olen aika laiska lähtemään urheilemaan, mutta kun lähden niin tykkään paljon. Saleilla ollessa tulee vaan epämiellyttävä tunne, että ihmiset tuijottavat. Tai lähinnä, että joku urpo tuijottaa. Tein vatsoja ja selkiä matolla, kun huomasin erään naisen chiquita-paita päällään tuijottavan minua cross-traineristä ja naureskelevan kaverilleen. Ei ollut mitään syytä erityisemmin nauraa, vaikka onkin huono kunto itselläni. En tiiä mikä asia joillakin on prioriteettina, kun tulee salille. Show off?
Jee tonne taas huomen. (Kiva kaivuri päässy kuvaan)
At the moment: Istun Kumpulan kirjaston ryhmätyötilassa tulkitsemassa erästä tehtävää, joka on kamalan vaikea. Tilastotieteet on hanurista. Kestää luultavasti koko päivän keksiä mitä tää tehtävä tarkoittaa. Time is running out :s
Minä täällä taas. Blogi-innokkuuttani on hiukan vienyt se, ettei saa kommentteja, eikä oikein ole mitään mistä kirjoittaa (paitsi yleistä valitusta), eikä muutenkaan ole mitään yhtenäistä teemaa. Mutta ei se ole niin vakavaa.
Viime päivinä olen puuhannut taas jotain perinteistä mitäänsanomattomuutta. Töitä muun muassa. Sain tänään uudet housut! Ne on sellaiset tummansiniset suhteellisen löysät, en niinq tiiä onko kuitenkaan ihan mun tyyliä. Niissä on tällä hetkellä ketsuppia. Tässähän ne näkyykin.....!
Viikonlopun asu. Omistettu Tiialle.
Töissä ei tapahtunut sen kummempaa. Kirjaimellisesti. Työpäivä kului siinä, kun tuijotin saliin, tein välillä yhden hampurilaisen, tuijotin hieman lisää, heitin läppää, söin ja sitten söin vähän lisää.
Olen myös viimeaikoina ajatellut urheilukisojen aiheuttamaa desibelipaskaa. Tällä hetkellä kotona pauhaavat jatkuvasti vuvuzelat . "Vuvuzela (tswanaksi lepatata), jota kutsutaan myös stadiontorveksi, on muovinen, noin metrin pituinen ja värikäs puhallinsoitin. --Vuvuzela vaatii voimia huulilta ja keuhkoilta ja tuottaa yksitahtisia ääniä, jotka muistuttavat sumusireeniä tai elefanttia." Tuntuu siis, että olen jatkuvasti ampiaispesässä. Jokaisella kulttuurillahan on tapansa möykätä, Suomessa se tapahtuu alkoholilla ja joissain maissa sitten torvilla.
En kyllä ole varma ovatko vuvuzelat tässä kategoriassa voittajia. Darrasunnuntait nimittäin kesäisin alkavat yleensä myös formula-auton ininällä, jota koko perhe katsoo innoissaan. Samaan aikaan kuuluu ihana tuttu miesselostaja. Onneksi tällä hetkellä ei ole sitä maksullista korttia.
Eikä tämä vielä tässä, vaikka oletkin luultavasti jo kelannut sivua alaspäin pariinkiin otteeseen. Yksi voittaja on aina yli kaiken. On kylmä ja harmaa tammikuinen aamu. Heräät noin klo 10 lauantai-aamuna oksettavaan oloon ja huomaat yöpöydällä kenties rippeet öisestä ruuanlaittoyrityksestä ja haaleaa vettä. Kilikilikili.. Anteeksi kuka häiritsee täydellistä krapulaani? Kilkatus, kalkatus ja suhina! Ja siellä ne hiihtävät taas, joka ikinen talvi. Suomen miehet häviämässä jälleen norjalaisille. Jokainen ladunvarrella oleva todellinen hiihtofanihan ottaa mukaansa lehmänkellon. Tuo ääni kantautuu sisimpääsi ja värisyttää jo valmiiksi vapisevaa kroppaasi todellisen suomalaisen talviurheilun voimalla.
Minään vuodenaikana en siis pääse tästä eroon. Asunnonvaihdolla kyllä pääsisin.
Let me introduce you to my best friends..
Ja tämä hieno kuvaidea taas syntyi siitä ärsytyksestä, mitä tunnen ihoani ja ulkonäköäni kohtaan.
Ensi viikolla on luvassa opiskelua ja viikon päästä mun ensimmäinen saariseikkailu. Sekin jännittää kamalasti. Alettiin katsoa Suvin kanssa Lostia uudestaan. Hyvä sarja, joka olisi pitäny lopettaa jo kauan ennen kuudetta tuotantokautta. Vaikka en sitä edes nähnytkään. Vielä.
Mullan alla on kyllä myös niin hyvä sarja, että ne boksit pitäisi saada.
