Kesäterveiset

Kesä on, mutta muiden mukaan se on vasta tulossa. Mulle tää on kyllä jo kesä, että aurinko paistaa, on noin 20 astetta ja voin olla rannalla bikineissä. Kesä tuo mukanaan monenlaisia iloja, jäätelöä, retkiä ja loputtomasti hienoja kesäsuunnitelmia. Suunnitelmia alkaa olla jo aika paljon ja loppujenlopuksi en toteuta varmaan mitään.

Kesä tuo myös mukanaan siitepölyn. Eilen heräsin toinen silmä punaisena, käsivarsia raapien ja muutenkin erittäin tukkoisena. Olisi tehnyt mieli nukkua satatuntia ja sen melkein teinkin. Makasin lähes koko päivän sängyssä. Tein kyllä pienen retken ruokakauppaan ja postiin, sekin tuntui aika ylivoimaiselta. Profiter les temps... suorastaan raivostuttavaa, kun ulkona on varmaan viikon kaunein ja kuumin päivä, eikä pysty mihinkään.

Viikonloppu oli hyvä. Se oli myös lähes alkoholiton mistä voi olla vain ylpeä, kun täällä on. Perjantaina tehtiin pieni ekskursio toiseen asuntolaan ja syötiin muiden ruuat. Lopulta aivan hiton vihainen nahkahansikkainen ovimies tuli häätää kaikki ulos. Kun olimme ulkona, niin asuntolan johtajatar/sihteeri/mikä lie tuli häätämään pois tontilta. Sellasta.

Lauantaina lähdimme aamulla Terezan autolla toisen kerran Porniciin, merenranta kylä tunnin päässä Nantesista! Nautimme koko päivän auringosta ja meri-ilmasta rannalla. Rohkeimmat (eli suurin osa) uskaltautui myös uimaan. Atlantin meriveden lämpötila ei omasta mielestäni ole ihanteellisin maaliskuussa, niin pysyttelin kuivana. Se on oikeasti siis ihan hirveän kylmää. Nautin bissen kalliilla terassilla katsoen Atlantin merta Amerikkaan asti. Illalla, kun palattiin Nantesiin niin täällä oli käynnissä kunnon sekasorto. Päivällä oli ollut mielenosoitus toista lentokenttää vastaan ja illalla se oli muuttunut joidenkin nuoriso-huligaanien väkivaltaiseksi yhteenotoksi poliisien kanssa. Ei enää oltu kauheasti lentokenttä-asialla. Seinät olivat täynnä kirjoituksia ja mielenilmauksia, jotain kamaa oli poltettu ja joka puolella oli poliiseja. Aika monet teistä oli suljettu ja oli melkein mahdoton päästä kotiin. Päivän mielenosoitus olisi ollut kiinnostava nähdä, koska kaupunki oli täynnä traktoreita ja heinää. Mutta illalla lähinnä pelotti, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Hiekkaa jokapaikassa, palanutta ihoa, eväitä ja kavereita. <3

Sunnuntai-aamuna lähdettiin sitten pyöräretkelle lähiseuduille. Aamulla lainasin pyörän yhdeltä tytöltä ja väkisin muutama muukin halusi tulla mukaan. Tietenkin siitä tulee aina ongelmia, mitä enemmän ihmisiä tulee mukaan. Ärsyttävää, kun ei anneta ikinä tehdä mitään itse. Nojoo, lopulta päästiin kuitenkin onnellisesti juna-asemalle pyörien kanssa. Päätettiin nimittäin ottaa juna Nantesista lähikylä Clissoniin ja sieltä pyöräillä takaisin Nantesiin.

Clissonissa olin käynyt jo talvilomalla päiväretkellä, se on kiva paikka. Silloin suuri linna oli kiinni, koska oli tiistai. Ja tällä kertaa se oli tietenkin myös kiinni, olisi pitänyt odottaa muutama tunti. Hieno tuuri mulla. Lähdimme polkemaan Clissonista pois; aurinko poltti niskaa ja maisema oli täynnä viininviljelmiä. Tää on sitä oikeaa Ranskaa. Pyörä, jonka olin saanut lainaan, osoittautua aikamoiseksi riesaksi. Asento missä istuin oli vähintäänkin epäergonominen ja sovitettu kyyryselkäisille kääpiöille. Ohuissa renkaissa ei myöskään ollut kauheasti ilmaa, joten tuntui, että vedin mukanani jonkinsortin kivirekeä. Joskus oli paljon helpompi kävellä. Retki alkoi jossain vaiheessa muistuttaa ala-asteen pyöräretkiä, joilla olin aina se viimeinen. Näin muut luokkalaiset kaukana horisontissa ja välillä opettaja saattoi odottaa minua etten eksyisi. Kun muut pitivät taukoa, niin minä pyöräilin ottaakseni muut kiinni. Kun saavuin paikalle, niin tauko oli ohi. Viinitiloja ohittaessa mieleen tosiaan muistui hyvin eläviä hetkiä Itä-Pakilan ala-asteen perinteisistä Vantaanjoen pyöräretkistä...

Suljettu.

Tietämättömänä tulevasta.

Kuitenkin. Tuli heitettyä hieman läppää tuosta pyörästä sen italiailaiselle omistajalle ja se ei kai ottanut kaikkea ihan läpällä. Pysähdyttiin syömään eväitä joen varrelle ja hieman reposeeraamaan. Tapasimme myös Alessandron siellä. Tosiaan unohdin kertoa, että yksi seurueestamme myöhästyi aamun junasta noin 5 sekunttia ja hän pyöräili meitä vastaan. Hätäpäissämme Anniinan kanssa ostimme erään kylän pikkukaupasta (lihakauppa/deli, en muista ranskankielistä nimeä) jotain tosi random-eväitä. En ole vieläkään uskaltanut avata hedelmämix-purkkia. Aluksi olimme ajaneet aika isojen teiden laitoja, mikä ei ole kauheen turvallista. Siirryimme pikku poluille joenvarteen ja jatkoimme matkaa isojen lehmien saattelemana.

Lopulta saavuimme Vermouttiin ja oli aika bisselle. Sen jälkeen takamus oli niin kipeä, että oli jo aika kurjaa. Reidet huusi hallelujaa ja yksi bisse suhisi päässä. Kun viimein näin kaukaisella sillalla Nantesin rakkaan ratikan, niin alkoi jo olla hieman parempi fiilis. Nantesissa vielä nautittiin bisset ja ranskalaiset. Piti palauttaa pyörä. Oli kyllä kiva päivä ja viikonloppu.

Puumaja. Vertou.

Onnistuneelle pyöräretkelle!

Sori, jos mun kerronta on omituista. Vaikea taas kirjoittaa suomeksi. Huomenna on koe, en ole valmistautunut yhtään. En kyllä tiedä miten valmistautuisin edes, kun saamme jonkun artikkelin ja siitä pitää vastaa kysymyksiin. Voisin opetella ranskan kielioppia ja kaupunkimaantieteen sanastoa, mutta varmaan tiedättekin, ettei kauheasti inspiroi. Tänään kyllä sain postissa erittäin inspiroivan lahjan. Ihanasta keltaisesta Muumi-laatikosta löytyi mansikkaremmejä, Fazerin sinistä, Niiskuneiti pastilleja, salmiakkeja ja tutti-hedelmäkarkkeja sekä punaisia apinoita. Sekä pieni kirje. Hih.

Tällä viikolla suunnitelmissa opiskelua, koska ensi viikolla on paljon palautuksia. Lauantaina lähden myös geomorfologian kenttätyö-retkelle Finistreen Bretagneen! Hyvää viikkoa sinne! Salut!

Cartedor-aidon vaniljan makuista jäätelöä vadelmahillolla. Tulee mieleen mummi, joka kesäisin halkaisi mulle lähes puolikkaan Valion vaniljakermajäätelön litranpakkauksesta kippoon ja siihen lisättiin vadelmahilloa.