Kurkkua kutittaa kuiva huoneilma.
Kas niin.
Kas niin, en pidä tästä,
olen kävelevä katastrofi.
Koko painoni on tässä.
Toi on oikeastaan pieni buffi meidän esityksestä. Vaikka muutenkin lyriikat osuu.
En osaa nyt oikein innostua kunnolla näistä esityksistä, tuntuu etten ole erityisen valmis tai innokas. En tiedä miten psyykkaisin itteni nyt tähän.
Zen cafén musiikki tekee hyvää. Olen viime päivinä muutenkin alkanut pitkästä aikaa kuuntelemaan jälleen musiikkia ja se tuntuu hyvältä. Itselleni tulee tietyistä musiikkikappaleista niin karvaita ja voimakkaita muistijälkiä ja polkuja, tuntuu hämmentävältä elää uudestaan jokin tunne. Yleensä ihmisten muistot aktivoituvat kai voimakkaasti ainakin erilaisista hajuista? Itselläni tietyistä kappaleista.
Tässä muutama koottu Samuli Putro, jotka tällä hetkellä osuu.
Nappi on auennut, huivikin kadonnut.
Tästä nyt puuttuis vain, muiston jos turhan sais.
Tyttö on romuna.
Näyttäkää ovea, potkikaa kotoa.
Syyhän on tietenkin tytön, sen arvasin.
--
Vanhemmat tietää saa.
*
Ei mul oo omakotitaloa ja koiraa.
Ei vielä lapsia, ei tyttöä ja poikaa.
Mul on stereot, ne laitan päälle, soikaa!
Ei mul oo velallisen musertava huoli.
Mul on runkopatja, lipasto ja tuoli.
Mä en oo omistajasukua,
vaan vuokralainen.
*
Sinussa on pisteet kohdallaan.
*
Koita hyväksyä, en osaa käyttäytyä.
Olen idiootti.
Mulla sama, että musiikki palauttaa tosi voimakkaasti mieleen muistoja, ja sen takia en kaikkia kappaleita pysty tosta vaan kuuntelemaan. Joko ne tietyt kappaleet linkittyy liian voimakkaasti oman elämän menneisiin ikäviin asioihin tai sitten ihmisiin, jotka merkitsi joskus paljon, mutta joiden suhteen joutui pettymään.
VastaaPoistaMut onneksi on myös paljon paljon niitä biisejä joista tulee hyviä ja iloisia muistoja! Ja Samuli Putro!
cheers for that ! :)
VastaaPoista