Olen todella hämmentynyt. Yksi kauan sitten tuntemani ihminen on kai kuollut. En tiedä onko hän vai ei. Enkä siis ikinä ole tuntenut häntä erittäin hyvin, satuimme vain olemaan samalla luokalla yhdeksän vuotta. Hänestä on paljon muistoja, aika erikoisia sellaisia. Tuntuu kuitenkin pahalta ajatella, että itseni ikäinen ihminen, jonka tunsin joskus (vaikka heikosti), ei ole enää olemassa.

Tuntuu tylyltä tuollaisen jutun jälkeen kirjoittaa jostain yhtä normaalista kuin mun koulutehtävistä. Harvoin jaksan katsella näitä mun matkailun sivuaineen tehtäviä, mutta aina, kun jaksan vaivautua, niin ne ovat kuitenkin aika mielenkiintoisia! Esimerkiksi nyt pitäisi kertoa viimeaikaisista matkustuskohteistaan.

Eilen oli mukava vapaapäivä. Sisäpiknikit on aina hyviä. Illalla kävin saunassa ja söin ja join vähän viiniäkin. Sosialisoin perheeni kanssa. Sitten katsoin joskus myöhään vielä Pieni merenneito, mmmm. Tää on mun lemppari. Ai mitkä ne on?



ps. Niin ja Salkkareiden Paulahan se siinä lauleskelee haha.